18.2.2024

Uusi vuosi 2024

 Vuosi vaihtui aikapäiviä sitten, mutta vieläkin voi sitä muistella. Pirtti oli täynnä ihania nuoria, paljon tekemistä, hulinaa ja touhuamista.

Britakakku hedelmillä, pinnalla vadelmia vuosiluvun muodossa.
Pohjat paistettiin kotona (2 levyä, joista tehtiin kolme kerrosta). Helppo täyttää mökillä.

2024


22.12.2023

Pikkujouluista tuli ihan oikea joulu

Vietettiin perhepiirin pikkujouluja joulukuun alussa, mutta siitähän tulikin ihan oikea joulu. Kaikki joulun elementit ja ennen kaikkea melkein koko perhe kasassa. Vanhan pirtin tunnelmaa, joulukuusen koristelua, torttujen leivontaa, joululaatikot, kalat ja rosollia, kinkkua ja hirvipaistia. Ulkosauna, lumienkeleitä, jäälyhtyä saunapolun varrella. Vierailtiin porotilalla, onneksi porot olivat vielä kotona, eivätkä joulupukin kanssa kiertueella. Kyllähän poroja on tullut nähtyä paljonkin, mutta en ole aikaisemmin päässyt niitä kädestä syöttämään.

Päivällä tehtiin hampurilaisia ladon nuotiolla. Helppoa nuotioruokaa ja jaksoi odottaa jouluruokaa iltaan asti.

Yhdessä katettiin pöytää ja laitettiin ruokia esille. Paljon oli jo tehty etukäteen eli kinkku paistettu, hirvipaisti keitetty kaljassa, laatikot paistettu, saaristolaisleipä leivottu, kalat suolattu ja lasimestarin silli tehty. Syötiin pitkään ja rauhassa, istuttiin pitkän pöydän ympärillä 12 hengen voimin. Se on varmaan se joulun paras hetki, ei ole kiirettä mihinkään. Ihanaa kun kolme sukupolvea ovat yhdessä.

Juuri kun oli saatu syötyä ja siivottua kaikkia pois, porstuasta kuului koputusta ja joulupukki astui pirttiin! Miten se pukkikin oli näin hyvissä ajoin? Jokainen toi kymmenen euron arvoisen lahjan ja pukki jakoi ne meille. Mukavaa jännitystä, että kuka saa mitäkin - aivan riittävä joululahja olisi aina tuollainen.

Seuraavana aamuna keiteltiin tietenkin taas riisipuuroa ja syötiin sekahedelmäsopan kanssa. Kinkkukin maistui ruisleivän päällä.

Hyvää Joulua!

Alkupalapöydässä savulohta, suolalohta, suolasiikaa, lasimestarin silliä,
sienisalaattia, rosollia ja kermavaahtoa sekä ruisleipää.


Pääruokana kinkkua, hirvipaistia ja kastiketta, perunoita,
lanttu- ja porkkalaatikkoa ja äidin tekemää sinappia.
Jälkiruokana oli mustikkasoppaa, kermavaahtoa ja keksimuruja.


Lakkakakku, tytär kuorrutti

Appelsiinisuklaajuustokakku. Olen tehnyt tätä aikaisemminkin ja käyttänyt liivatteita.
Nyt jätin kaikki liivatteet pois ja hyvin pysyi kasassa suklaan avulla.
Hyvää, mutta niin imelää, että pieni pala riittää.


Nuotioburgereita jauheliha- ja kasvispihveillä

Lumienkeli

Joulupukkikin oli etuajassa!

21.11.2023

Loviisat-villasukat

Pitkät kirjoneulesukat. Ihanan vaaleat, mukavaa vaihtelua ainaisille mustille ja harmaille. Kuviot valkoisella, värit raidoissa. 


Jouluvalmisteluita jo

Mistä joulu tulee? Kynttilöistä, paperitähdistä, joulukuusen sahaamisesta, lumesta, kiehuvan lantun tuoksusta, ulkosaunasta, lyhdyistä saunapolun varrella, hämärästä pirtistä. Näistä se joulun tunnelma alkaa. 

Vanha potkuri alas vintiltä. Heti tuntuu jo joululta!

Pari joulukuustakin jo valmiiksi. Helppo valita, kun ei ollut lunta oksilla.
Kuivat alaoksat lähtee pois, kun lyhentää kuusen jalkaan sopivaksi.

Pikkuisen kuorimista ja pilkkomista. Puuhellalla kiehui porkkanat, lantut, lohikeitto, riisit porkkanalaatikkoon, lasagnen soijarouhekastike ja juustokastike.
Melkein meinasi mennä väärät mausteet väärään kattilaan :D Äidin kanssa touhuttiin ja naurettiin.

Paistamista vaille valmiita. Pakastimeen odottamaan pikkujouluja ja oikeaakin joulua.

Ulkosaunasta kynttiläpolkua pitkin pirttiin.

13.11.2023

Rovaniemen kirkko -piparkakkutalo


Rovaniemen seurakunta menetti sodassa kaikki rakennuksensa. Vuonna 1946 asetettiin rakennustoimikunta ja vuonna 1950 kirkko vihittiin käyttöön. Oikean kirkon rakentaminen kesti siis vuosia. Ihan niin kauan ei tässä piparkakkutaloprojektissa mennyt, mutta kaksi viikkoa iltaisin ja viikonloppuisin tässä taisi mennä - välillä pitkiä päiviä, välillä taukoja reissujen vuoksi.

Suunnittelusta asti, aina viimeiseen pipariin palaan asti niin mukavaa! Ensin piti päättää mittakaava. Isoimpien palojen pitää mahtua pellille ja alustakin asettaa rajoituksia. Tein vähän pienemmän kuin aikaisemmat rakennukset, mutta kyllä tällekin kokoa tuli ihan kiitettävästi. Jotkut pienet yksityiskohdat ovat niin pieniä, että niitä pystyi kiinnittämään vain pinsettien avulla. Sivuseinillä olevien tolppien päällä olevat katot ovat vain 0,5 x 1 cm. Dippaileppa niitä sitten kuumassa sokerissa :)



Rakentaminen alkoi seinistä. Leikkaaminen leivinpaperin päällä, jotta palat eivät yhtään veny tai väänny siirreltäessä. Heti kun otan palat uunista, painelen niitä metallilastalla, jotta ovat suoria ja tasaisia. Pikeerillä (tomusokerai ja kananmunan valkuaista) maalasin seinät valkoisiksi. Mustaksi värjätyllä pikeerillä tein kivijalan näkyvät kivet. Väleissä myös kaakaolla värjättyä vaalean ruskeaa pikeeriä.


Valot ovat tärkeä osa piparkakkutaloa, onhan tämä sellainen joulukoriste. Kirkko on sen verran kapea, että isot sähkövalot eivät mahtuneet, joten laitoin paristokäyttöiset valot. Ihana tunnelma, kun ikkunoista loistaa valot.


Lopussa tehtävät maan korotukset otin huomioon jo kaavoja leikatessa. Kaikki kirkon seinät lähtevät samalta tasolta alustan päältä, mutta pääoven puoleisessa päässä maa on korkeammalla. Seinien alaosaan piti tehdä "ylimääräistä", joka peittyy maankorotukseen.


Lapsi tuli käymään kotona, juuri kun olin tekemässä kirkon pihan maahommia. Naureskeli pikkutarkalle hommalle, kun levittelin teelusikalla pihalle piparkakkumursketta, että sähän tarvitset apua. Luulin, että tulee kaveriksi hommiin, mutta rakensikin jämäpaloista piparkakkukaivinkoneen :D



Tornin jouduin tekemään kahteen kertaan. Ensin tein tornia niin, että laitoin kapeita korkeita osia sisäkkäin, kunnes tajusin, että nehän pitää tehdä erillisinä osina ja laittaa väliin piparilevyjä. Sekin piti taas muistella vuoden jälkeen mieleen, että kulmaliimaukset ja pikeerit levittävät valmista työtä. Kellopala on oikeasti leveämpi kuin sen korkeus on. Paistoin kuitenkin kellon sivut neliönä ja luotin että liimaus ja pikeerit levittävät tarpeeksi. Ja nehän levitti!

Tornin kapea huippukin piti tehdä kahdesti. Yksi osa tipahti kädestä ja meni poikki, ovat niin hauraita ja ohuita ylhäältä. Eikä se toisessakaan versiossa täydellisesti mennyt ylhäältä yhteen, mutta johonkin on vaan tyydyttävä, että homma etenee. Tätähän voisi nysvätä iäisyyden, jos kaikki pitäisi mennä ihan prikulleen justiinsa. Onneksi tämä on vain piparkakkutalo!








Tein autot luomaan tunnelmaa, mutta myös ennen kaikkea sen vuoksi,
että mittakaava tulee paremmin esille. Joku siellä jo kuljettaa joulukuusta katolla :)

Rakennusfaktat

  • Puolivalmiit seinäelementit. Kappaletavarasta (jauhoista, voista jne.) tekeminen jäi väliin koska puolivalmiit elementit (kaupan valmis taikina) oli helpompaa. Itselle jäi vain kaulitseminen ja seinien leikkaaminen. Ostin 2 kg, eikä edes kaikki mennyt.
  • Betonimyllynä yleiskone. Sillä vatkasin seinämaalin eli pikeerin.
  • Betonina kuuma, sulatettu sokeri.
  • Seinämaalien väri: tomusokeri-kananmunanvalkuainen
  • Sähkötyöt. Omavaraiset paristot, ei tarvitse sähköä.
  • Vatupassina avaimen perässä oleva pieni vesivaaka.
  • Maa-aines juuri oikean kokoiseksi murskattua piparia.
  • Kellon koneisto pysyy paremmin ajassa kuin oikean kirkon kello.
  • Nosturina pinsetit.
  • Aikataulua ei ollut ja se ylittyi. Budjettia ei ollut, mutta siinä pysyin.
  • Korkeus ristin kärkeen 45 cm.
Kiitos Rovaniemen seurakunnalle piirustustuksista ja rollolaiselle kuvaamisesta.
Hyvää joulun odotusta kaikille!

Olipahan taas mukavaa puuhaa! Tässä yhdistyy leipominen, pähkäily, arkkitehtuuri, kolmiulotteinen ajattelu, joulu, itsensä haastaminen ja jopa jännitys, että nouseeko kirkko pystyy ja kestääkö. Käsillä tekemistä ja todella palkitsevaa, kun homma eteni koko ajan. Välillä iski hetkeksi epätoivo, että olikohan tämä liian iso urakka ja onko tässä mitään järkeä, mutta tunne meni nopeasti ohi. Kyllä kannatti! 

23.10.2023

Pipo ja kauluri Lofoottien lampaiden villasta

Lofoottien reissulta ostin villalankaa, joka on tehty paikallisten lampaiden villasta. Ihana, pieni lankakauppa Lofoten Wool Henningvaerissa. Kauppa oli poikkeuksellisesti kiinni ensimmäisellä yrityksellä, mutta jäätiin vielä yhdeksi yöksi ja kiivettiin vielä yhdelle vuorelle ja loppujen lopuksi päästiin ostoksille seuraavana päivänä. Oikein hyvän mielen kauppa ja aitoja tuotteita, ei mitään keinokuituja vaan ainoastaan värjäämättömiä tai kasviväreillä värjättyjä villalankavyyhtejä. Sain matkamuiston, josta oli iloa ostaessa, neuloessa ja vielä pipo ja kauluria käyttäessä.

Henningsvaer oli idyllinen, pieni kylä ja mukaan tarttui myös kynttilätehtaan kynttilöitä. Niitä tuli poltettua neuloessakin.

Ohjeet Lofoten Woolilta ja käytin ensimmäistä kertaa tubular bind off -päättelyä. Ensin neulottiin neljä kierrosta, jossa neule jakautui kahtia ja sitten pääteltiin neulalla, niin että näyttää kuin neule jatkuisi reunan yli. Mukava oli kokeilla jotain minulle uutta, vaikka hitaampaan olikin kuin normipäättely. 

Oikea silmukka on otettu koko ajan kiertäen. Kaulurin kaulaosassa myös nurjan tein kiertäen, jotta molemmat puolet ovat samanlaiset, eikä käännöskohdalla ole väliä.

Lämmintä talvea!




15.10.2023

Elokuinen reissu Lofooteille

Elokuun alkupuolella tehtiin kolmen naisen reissu Norjan Lofooteille. 10 päivää ulkona, 9 yötä teltassa, 7 huiputettua vuorta, 2600 km autolla.

Henkeäsalpaavia maisemia, haastavia vuoria - hetkittäin jopa pelottavia. Kaikenlaisiin keleihin oli varauduttu, mutta olikin aurinkoista ja lämmintä, vain pari pientä sadekuuroa koko aikana. Henkilöautoon ja suksiboksiin mahtui kaikki tarpeellinen, mukana oli myös retkituolit, jotka olivat hyvinkin tarpeellisia, koska elettiin ulkona kaikki 10 päivää. Yksinkertaisesti kaikki meni nappiin! Hyvä porukka ja hauskaa oli. 

Tämmöinen reissu vaatii enemmän suunnittelua kuin normaali etelän pakettimatka, mutta kaikki valmistelutkin olivat jo osa retkeä. Perinteisellä monen päivän vaelluksella tavarat kannetaan rinkassa, jolloin varusteita pitää olla mahdollisimman vähän ja mahdollisimman kevyttä, mutta tällä meidän reissulla  tehtiin vain päiväreissuja pikkureppu selässä ja kamat olivat autossa. Tykkäsin kovasti tästä kevyemmästä vaeltamisesta, joka oli ihan riittävän haastavaa jyrkillä vuorilla. Retkielämästä telttoineen ja trangioineen päästiin kuitenkin nauttimaan. 

Fløya ja Djevelporten

Ensimmäinen valloitettava vuori oli Fløya (590 m) ja siinä matkalla oli kuuluisa pirun portti eli Djevelporten. Moni uskalsi kiivetä korkealla kahden kallion välissä olevan kiven päälle, minulta se jäi tekemättä - hyvä, että uskalsin edes katsoa. Tuuli oli aika kova ja vei yhden lippiksen alas rotkoon. Ensimmäiset lampaat nähtiin ja oltiin innoissaan niistä. Ei vielä tiedetty, että niitä tullaan näkemään joka päivä.

Djevelporten

Kaukaa nähtiin vuorikiipelijöitä (pienet pisteet kahden huipun luona)

Veggen 

Ihan Uttakleiv Beachin vieressä on jyrkkä vuori, Veggen (489 m). Näyttää kivalta, kiivetään sinne. Pikkujuttu. Niin luultiin, mutta ei ollutkaan. Tosi jyrkkää nousua ja polun luisuva hiekka pelotti. Välillä mentiin nelinkontin varvikossa. Jossain vaiheessa jumiuduttiin selkä vuorenrinnettä vasten, että tästä ei muuten enää mennä ylöspäin, mutta ei päästä alaskaan. Tuumailtiin siinä tovi, kunnes ylhäältä tuli porukka iloisesti hypellen. Oltiin kuulemma jo melkein huipulla ja tsemppasivat meidän jatkamaan. Yksi heistä kertoi, että hänellä on korkeanpaikankammo, mutta tuolla ei pelota, koska aina näkyy joku kivi jonka päälle voi tippua. Öööö, olin vähän eri mieltä :D Motivoituneena päästiin huipulle ja olihan se sen arvoista! Huikeat maisemat, pilvetön taivas eikä edes tuullut. Nautittiin siellä tovi, ennen kuin lähdettiin laskeutumaan alas. Taas poikettiin polulta ja mentiin pyllymäkeä varvikossa.

Veggenin huippu


Uttakleiv Beach 

Ihan mahtava ranta! Valkoista hiekkaa, isoja kiviä ja aaltojen kohinaa. Oli mukava päästä viralliselle leirintäalueelle kahden puskaparkkiyön jälkeen. Suihkua ei ollut, mutta mereen pääsi uimaan. Paljon lampaita ja myös niiden kakkoja, mutta teltan alusen sai puhtaaksi haravalla. 

Lettuja paistettiin illalla ja aamulla, ainakin illalla merituuli oli niin kylmä, että piti olla pipo hupun alla ja sormikkaatkin kädessä. Yöllä herättiin ensin ihan teltan vieressä olevan lampaan määkäisyyn ja toisen kerran kun pikkulintu lensi absidiin panikiissa räpyttelemään. Muuten meren kohinassa nukutti hyvin.




Reinebringen 

Helle! Taisi olla parhaimmillaan +29 C. Tuo luku yhdistettynä 1978 porrasaskelmaan tiesi hikistä reissua. Helppohan meillä oli niitä pitkin kävellä, mutta tuli kyllä monta kertaa mieleen että miten ihmeessä nepalilaiset sherpat ovat ne kaikki isot kivilohkareet siihen portaiksi saaneet. 

Porukkaa oli liikkeellä ihan ryysikseksi asti. Reinebringeinin (448 m) huipulta näkyy hienosti alla oleva kylä.

Reinebringen


Kvalvika Beach 

Päivämme paratiisissa! Parin kivikkoisen kilometrin vaelluksen jälkeen aukesi mahtava näkymä hiekkarannalle ja merelle. Vieressä kohosi jylhä Ryten. Aurinkoinen ja lämmin ilma vielä kruunasi beach-päivän. Tarkeni hyvin uida. Tuuli oli niin kova, että hiekka lensi niin kovasti, että sattui ihoon. Onneksi tuli vain puuskittain. Tarkoitus oli kiivetä Rytenin huipullekin ja niin lähdettiinkin, mutta palattiin nöyrinä takaisin, kun ensimmäinen tuulenpuuska iski. Painuttiin kaikki maahan suojaan. No, olipahan enemmän aikaa olla rannalla. Onneksi oltiin jo uitu riittävästi ennen kuin huomattiin meduusa - siihen loppui meidän uinnit.

Kvalkiva Beach


Tindstinden 

Jälleen kerran hyvä esimerkki norjalaisten helposta ja nopeasta reitistä. Meistä oli kyllä aika vaativa ja aikaa kului kaikkineen puolestoista tunnin sijaan neljä. Muutamaan kohdassa oli köysi, jotta pääsi kiipeä ylös. Leikittiin oikeita vuorikiipeilijöitä. Muutamaan kertaan todettiin, kyllä norjalaiset ovat norjalaisia, syövät varmaan eri kaurapuuroa ja voittavat aina kaikki hiihdotkin. No ei ihme, jos tavalliset lenkipolut ovat tällaista maastoa. 

Tindstinde (490 m) huipulta näkyy Lofoottien kärjen saaret.

Tindstinden


Ryten

Samana päivänä Tindstindenin jälkeen käytiin vielä toinen reissu myöhällä illalla ja nähtiin hieno auringonlasku. Kaikista meidän käymistää vuorista, Ryten (543 m) oli helpoin. Ei ollut niin jyrkkiä nousuja. Saatiin otettuja kuvia kielekkäällä, josta näkyy Kvalvika Beach. Ihana tunnelma oli kävellä alamäkea hämärtyvässä yössä takaisin teltalle, keittää iltateet ja kömpiä makuupussiin nukkumaan.

Ryten juuri auringonlaskun jälkeen


Festvågtind

Tarkoitus oli jo lähteä kotimatkalla, mutta jäätin vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi, jotta päästiin Festvågtindeniin (541 m). Kiire kuitenkin painoi, joten herättiin tavallista aikaisemmin ja lähdetiin heti aamusta nousemaan ylös, vaikka vähän sateli. Tässä vaiheessa reissua minun polvet jo tuntuivat jäykiltä, eikä mikään ihme. Huipulle päästessä taas paistoi aurinko ja Goretexit sai pakata reppuun. Alastullessa tuli ihmisiä vastaan ihan jonossa! Olivat odottaneet hyvää ilmaa. Me oltiin kyllä ihan tyytyväisiä, että saatiin noustaa rauhassa omaa tahtia, eikä letkan mukana. Jälleen kerran hyvä reissu!

Alkunousu märillä kivillä

Festvågtinden

Ruoat

Ruoat suunniteltiin ja ostettiin etukäteen Prismasta, niin ei tarvinnut reissussa miettiä ja hankkia.
  • aamupalaksi puuroa, soppaa, paistettua kananmunia, leipää
  • lohikeittoa (keitin kotona valmiiksi, lämmitettiin kahdeksi ruoaksi)
  • kuskusia ja grillijuustoa
  • säilykekanaa ja nuudelia
  • säilykelihapullakastiketta ja perunamuusia jauheesta
  • lisäksi pussiruokia, joihin lisätään vain kuumavesi
  • näkkäriä, sulatejuustoa, meetvurstia, hedelmiä
  • pikakahvia, teetä, kaakaosta, dexal-urheilujuomaa
  • energiapatukoita, pähkinöitä
  • lettuja (paistettiin kolme kertaa)
  • kotona tehtyä marjajuustobrownia ja chocolate chip cookies -suklaakeksejä
Tuoretta leipää haettiin paikallisista kaupoista ja päästiin leikkaamaan leivänleikkuukoneella. Kerran syötiin fish & chips ravintolassa ja kahdesti käytiin korvapuustikahveilla.

Aamuisin keitettiin kaikki termospullot täyteen vettä. Oli sitten mistä juoda automatkoilla ja vaelluksen jälkeen tehdä nälkäisenä nopeasti pussiruokaa.

Energia riitti kyllä hyvin, kun joka päivä syötiin aamupala, 2 lämmintä ruokaa ja iltapala sekä lisäksi välipaloja. 

Aamupalalla Uttakleiv Beachilla

Teltta ja muut tavarat

Ulkona teltassa nukutti kyllä hyvin. Koska kaikkea ei tarvinnut kantaa rinkassa, vaan oltiin aina lähellä autoa, niin jokaiselle oli oikea iso tyyny ja retkipatjojen päälle laitettiin vielä iso lakana, niin pystyi nukkumaan makuupussi peittona. Nuokin varmaan vaikuttivat hyvin nukkumiseen. 

Suksiboksiin pakattiin yötarvikkeet eli teltta, makuualustat, makuupussit ja retkituolit, näin sitä ei tarvinnut aukoa kuin aamuin illoin.

Takakontissa oli isoissa läpinäkyvissä muovilaatikoissa lajiteltuina kuivaruoat, trangia ja astiat, käyttötavarat ja kengät. Laatikoiden päällä kolme rinkkaa, joissa oli jokaisen omat vaatteet. Styroxlaukku oli myös matkassa, vaikka eihän se kylmänä pysynyt kovin pitkään, mutta suojasi silti helteeltä. Mukana oli tietenkin myös 10 l vesikanisteri, jota täytettiin leirintäalueilta tai huoltoasemalta. Takapenkillä oli kolme oikeaa nukkumatyynyä takapenkkimatkustajan mukavuutena.

Pyykkinaru ja pyykkipojat oli oikein tarpeellista olla matkassa, saatiin kuivattua ohuet Hamam-pyyhkeet ja joka aamu tuuletettua makuupussit. 


Kiitos reissukavereille! <3