Miten kiva onkaan aina aloittaa uudesta kerästä, kun alkaa neulomaan vaikkapa sukkia? Tosi kiva! Sukkien valmistuttua jämälangat tungetaan lipaston laatikkoon ja sinne ne jäävät. Kunnes niitä on niin paljon, ettei laatikot mahdu kiinni. Kauan sitten tytär järjesteli paikkoja ja kyllästyi pikkukeriin. Päätti ottaa ikuisuusprojektin eli neuloa ne paloiksi ja kasata viltiksi, niin kuin mummokin on tehnyt.
Minäkin aloin tekemään paloja vilttiin ja jäin koukkuun. Niin hauska tehdä yhdeltä istumalta palanen valmiiksi ja valita jo samalla seuraavia värejä. Palat on tehty neulomalla ainaoikeaa kaksinkertaisella langalla, käyttämällä kahta eri väriä. Ihan mitä vaan väriä. Hauskinta oli kokeilla erilaisia yhdistelmiä, mitä ei normaalisti hyväksyisi mihinkään työhön, mutta tähän kelpasi kaikki. Osa langoista on myös purettu itseneulotuista, mutta käyttömättömäksi jääneistä pipoista, kaulahuiveista ja villapaidasta.
Yhdistämiseen piti jo ostaa uutta lankaa, koska siihen meni 4 kerää valkoista Seitsemän veljestä. Virkkauskin tehtiin kaksinkertaisella langalla.
Lapsi aloitti, minä lopetin ja nyt on viltti valmis! On todella lämmin - painava, paksu ja iso. Oikein passeli näin syksyllä. Viltti muuttaa tyttären kotiin, vaikka hyvinhän tuo sopisi tännekin. En tunnusta tykkääväni väreistä sisustuksessa, mutta tämä piristävä ilopilleri onkin aika hauska. Ja valkoiset reunukset rauhoittavat kummasti.
Palojen koko: 30 silmukkaa, 27 kerrosta. Valmiin torkkupeiton koko: 190 x 125 cm.
 |
| Yhdistäminen vaiheessa |
 |
| Valkoiset virkatut reunukset |
 |
| Palat yhdistetty virkkaamalla ja reunat kiersin kolmeen kertaan kiinteillä silmukoilla. |
