Vanha pirtti -piparkakkutalo

Kurkkaa vielä video tekemisestä

Jälleen kerran, kun tämän joka vuotisen urakan aloitin, totesin miten mahtavaa puuhaa tämä on. Vähän hullua, mutta tempaisee niin mukaansa. Ensimmäistä kertaa leivoin sitä rakennusta missä olin. Helppo oli kävellä ulos ja käydä katsomassa montako poikkipuuta tikkaissa on tai miten joku nurkkalaudoitus menikään. Samalla kuuntelin äänikirjaa ja nautin yksin tekemisestä.

Hirsipirtti on yli sata vuotta vanha eikä siitä ole olemassa piirustuksia. Mitta käteen ja mittamaan. Vesisateessa ja pimeässä. Suttuisen ja märän lapun perusteella piirsin kaavat ja totesin ne liian isoksi, ei tulisi mahtumaan piparitalolle varatulle alustalle. Pirtissä ei tietenkään ole kopiokonetta pienennystä varten, joten jouduin aloittamaan piirtämisen kokonaan alusta. Suhdeluku uusiksi ja laskemaan ja piirtämään ja leikkaamaan vaan. Yöllä klo 1 kaavat olivat valmiit. Isosin vielä vähän ikkunoita.

Lauantaina aamuna isonsin vieläkin vähän ikkuna-aukkoja. Nyt kaavat näyttävät herttaisemmilta ja sisällä olevat jouluvalot pääsevät loistamaan enemmän ulos. Paistoin seinät ja piirsin valkoisella pikeerillä ikkunanpokat. Kivijalan tein kaakaolla värjätyllä pikeerillä. Haaveilin jo seuraavasta vaiheesta eli seinin maalaamisesta punaiseksi, mutta pikeri värjääntyi vain vaaleanpunaiseksi, korkeintaan vispipuuron väriseksi. Olin todella kaukana punamullasta. Peli piip! Seinät jäivät viikoksi pirtin pöydälle odottamaan uutta "maalia". No nyt oli aikaa tehdä pihapiirin pikkujutut eli hevonen, reki, vesikelkka, halkokori halkoineen, tikkaat, riukuaita, lyhty ja luuta.

Seuraavan viikon perjantai-iltana jatkoin hommaa ja kiitos tujumman värin pikeeristä tuli tumman punaista. Sekoitin siihen lisäksi vähän ruskeaa elintarvikeväriä. Sitten pääsin kuorruttamaan seiniä. Lautapinnalla olevat osat kuorrutin ensin tasaisiksi ja sitten pursotin päälle pystyviivoja. Hirsiseinäpaloihin tein ensin hirsien rajat ohuella tyllalla ja sitten pursotin paksulla tyllalla paksuja viivoja. Koska oikea kohde ei ole tehty pyöröhirresta, vetelin pursotukset pikkulusikalla tasaisemmiksi. Tässä maalaushommassa meni monta tuntia ja taas oli yö jo pitkällä, kun valmistui. Mutta eihän tämä ole mitään siihen verrattuna, että aikoinaan ovat piilukirveellä kaikki hirret työstäneet!

Nukkumaan menin vähän jännittynein mielin, että mitenhän palat kestävät pystyyn laittoa, koska olivat viikon aikana vähän pehmenneet. Toivoin pikeerin vähän auttavan asiaa kovettuessaan. Mutta usein jos jotain asiaa pohtii, niin aamulla on vastaus valmiina. Niin nytkin. Tukirakenteita, tukirakenteita! Paistoin pitkiä suorakulmioita ja liimasin niitä palojen takapuolelle. Jopa tuli tukevuutta lisää ja pääsin nostamaan seiniä pystyyn! Ainahan tämä vaihe on jännittävää, mutta kaikki meni nappiin :)

Sitten puuttui enää katto. Mittailin koot ja paistoin osat. Ja taikina melkein loppui! Jos joku palanen olisi ollut vääränkokoinen tai mennyt rikki, raksa olisi taas seisahtanut. Mutta onneksi kattopalat olivat helpot ja kestivät. Pirtti on nyt valmis!

Jätin piparkakkutalon sisällä olevasta valosarjasta kolme valopalloa pihalle, teippasin ne alustaan kiinni ja pursotin päälle pikeeriä lumipalloja esittämään. Aika näppärästi syntyi kolme lumilyhtyä. Katolle laiton vain vähän lunta, sitähän on helppo lisätä vielä myöhemmin kun talvi etenee ja joulu lähenee.

Minun jouluun kuuluu piparkakkutalo. Leipominen ja rakentaminen on mukavaa. Vähän jännitystäkin mukana. Parasta on se tunne, kun talo on vihdoin valmis. Ja pipari tuoksuu monta päivää. Niistähän se joulukin on tehty: ilosta, onnesta, jännityksestä, innostuksesta, herkuista ja tuoksuista. 

Ihanaa joulun odotusta!