Hetta-Pallas -vaellus

Kävelin Hetta-Pallaksen 55 km elokuun puolivälissä ystävän kanssa. Olihan se ihana reissu! Leppoisaa vaeltamista ja koko ajan hyviä juttuja. Päivävauhti ei ollut liian kova, vaan ehti nauttimaan kaikesta, eikä aamuisinkaan ollut kiire nousta ja joutua. 

Neljä päivää ja kolme yötä se kesti. Lopussa tuntui ihan haikealta, että kohta tämä jo loppuu. Sinne olisi nimitäin voinut jäädä! Yksinkertaista elämää. Vain kävelyä ja elintärkeitä juttuja eli ruokaa ja lepoa. Ihminen ei oikeasti tarvitse paljoa tavaraa, kaikki oleellinen mahtui rinkkaan, joka kyllä painoi ihan kiitettävästi.

Yövyttiin varaustuvissa Sioskurussa, Hannukurussa ja Nammalakurussa. Keskimmäisenä yönä päästiin jopa saunaan ja lampeen uimaan. Ihan luksusta. Hannukurun tuvassa oltiin ihan kahdestaan ja saatiin leviteltyä tavarat niin hujan hajan, ettei sinne muita olisi mahtunutkaan. Muissa paikoissa päästiin tutustumaan muihin vaeltajiin ja tykkäsin siitäkin.

Energiat ja voimat eivät loppuneet missään vaiheessa, mutta kyllä me syötiinkin! Ensimmäiselle päivälle jaksettiin raahata vähän häävimpää ruokaa: mökillä tehtyä hirvikastiketta pakastettuna, perunamuusia tehtiin valmiista jauheesta ja olihan meillä puolukkahilloa ja punaviiniäkin. Muut päivät vedettiinkin sitten pussiruokia eli italianpataa johon oli lisätty soijarouhetta tai ihan valmiita retkimuonia, joihin lisättiin vaan kiehuva vesi pussiin ja simsalabim ateria oli valmis. Ulkona ja nälkäisenä kaikki maistui. Aamupalaksi pikapuuroja, näkkäriä, sulatejuustoa ja meetvurstia. Välipaloiksi energiapatukoita (oma tekemiä ja kaupan), siemennäkkäriä, suklaakeksejä sekä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Lisäksi vielä litra urheilujuomaa juomarakossa joka päivälle. Niin ja paistettiinhan me yhtenä iltana lettujakin :)

Ilmat suosivat. Lähes koko reissu aurinkoa tai poutaa. Vesisadetta ja ukkosta saatiin hetkellisesti ja nopea raekuuro kruunasi elämyksen. Eikä hyttysiä, eikä polttiaisia!

Me tehtiin se!

Tästä se alkoi! Lähtöpaikassa Hetassa, ensin veneellä järven yli.

Ruokasuunnittelua kotona

Ruoat päivittäin pusseihin pakattuna. Pakko tunnustaa, että yhtenäkään päivänä en saanut syötyä kaikkea. Mutta aina sitä liian kanssa pärjää, jos vaan kantaa jaksaa.

Sioskurusta juomavettä

Lumikeron huipulla

Hirvikäristystä, perunamuusia, puolukkahilloa ja punaviiniä

Hetkellisesti saatiin vesisadettakin, mutta shortseilla pärjäsi silti.

Pahakurun ei niin pahat maisemat

Lättyjä ja kaakaota saunan jälkeen. Voiko ihminen enempää toivoa?

Taivaskero oli viimeinen huippu

Kun pystyy näkemään oman pienuutensa, voi saavuttaa jotain suurta