Paltamon kirkko -piparkakkutalo

Joka vuosi kun tämän homman aloittaa, niin muistaa miten mukavaa se onkaan. Pääsee tutkailemaan vanhoja piirustuksia ja uusia valokuvia, pähkäilemään että mitenhän tuonkin kohdan saan tehtyä. Mistä kannattaa aloittaa ja muistaa laittaa valotkin sisään. Koko ajan pieni jännitys päällä, että onnistuuko ja valmistuuko tämä. On kuin kasaisi 3D-palapeliä, johon on itse tehnyt palat. Osien kiinnitys kuumalla, sulatetulla sokerilla, joka ei anna mitään anteeksi, vaan jämähtää kerralla paikoilleen pysyvästi. 

Piparkakkujuttuja teen vain kerran vuodessa ja siinä välissä ehtii unohtua pieniä niksejä mitkä toteuttaisi ehkä, jos näitä tekisi useammin. Esimerkiksi kaavat kannattaisi leikata hiukan kapeammiksi kuin lopputuloksen pitäisi olla, koska kulmaliitokset ikään kuin levittävät palaa. Tai toinen vaihtoehto on tehdä paloista vähän kaavoja korkeampia (tätä hiukan toteutinkin tähän), niin leventyminen ei sitten haittaa. Tai vaikka tehdä molemmat, koska mitä korkeampi rakennus on suhteessa leveyteen, niin sitä paremmalta se näyttää. Joihinkin kohtiin olen tyytyväinen, joihinkin en. Mutta piparkakkuihmiset astelevat jo kiviaidan vierestä kirkkoon, joten joulu voi tulla.

Paltamon kirkko näytti yksinkertaiselta, modernilta, tyylikkään valkoiselta ja korkealta. Sitä tuijottelin jo kesällä mökkimatkan varrella. Sitten vasta kun urakkaan ryhdyin tajusin, että aika monta kulmaahan siinä onkin. Ilman pohjakuvaa, rakennuspiirustuksia edestä ja sivuilta sekä valokuvia joka suunnasta homma olisi ollut mahdoton. Kiitos Paltamon seurakunnalle, että mahdollistitte tämän.

Kiireen vuoksi piparkakkukirkko meinasi jäädä tänä vuonna kokonaan tekemättä, mutta sopiva viikonloppu löytyi kuitenkin. Eipä siihen muuta mahtunutkaan. Torstaina leikkelin osan kaavoista, perjantai-iltana paistoin muutaman seinän ja kuorrutin ne valkoisella pikeerillä, lauantaina tein vain tätä yli kymmenen tuntia ja siinäpä se melkein jo valmistuikin, sunnuntaille jäi enää pikkujuttuja ja ristin laitto katolle. Rakentaminen vei niin mennessään, että ajantaju ja nälkä hävisi. Pakko oli kuitenkin välillä pitää ruokatauko, niin kuin oikeat raksamiehetkin, eihän kukaan pelkällä taikinalla elä. Samalla oli hyvää aikaa kuunnella äänikirjaa tai katsoa The Good Doctor -sarjaa. Leikin kirurgia, kun kaivelin kirkon tornista virkkuukoukulla valosarjaa tornia hajottamatta. Ihan kuin Dr. Shaun Murphy ihmeleikkauksissaan :D

Lunta ei ole ainakaan vielä kirkon katolla. Katsotaan sataako se sinne vielä joskus vai annanko piparkakkukaton näkyä. Nyt on hyvä näin, pitää seurata säätiedotuksia.

Perinteitä ei voi ostaa, ne pitää tehdä. Olkoon tämä minun jouluperinne. 

Ihanaa joulun odotusta sinullekin <3