Leikkasin nurmikkoa ja mulkoilin yhteen nurkkaan tulleita nokkosia. Pois ne pitäisi saada, mutta kitkeminen on niin pelottavaa puuhaa, että homma on aina vaan lykkääntynyt. Ja nyt se alkaa olla jo mahdoton tehtävä, niin runsaasti niitä on pensaan juurella. Hei, eikös näitä voi syödäkin? Tämänkin haitan voi kääntää hyödyksi! Sanko (ja hanskat) käteen ja lehtiä nyppimään. En ole koskaan nokkosta suuhuni laittanut ja melkoinen ennakkoluulo näitä kohtaan oli. Mutta eihän ne ryöppäämisen jälkeen enää voi polttaa? Eihän? No ei ne polttaneet, eivätkä pistelleet. Keitto maistui hyvältä, kuin pinaattikeittoa. Ja on jopa vieläkin terveellisempää.
Kiitos Hanna, kun kävit näitä keräämässä ja avasit minunkin silmät :)
|
Siellä ne nokkoset kasvaa minun kivikkopenkissä |
|
Hahaa, pataan jouduitte! |
Nokkoskeitto
- 2 l vettä
- 2 rkl suolaa (keitä suolavesi)
- 100 g nuoria nokkosen lehtiä (lisää kiehuvaan veteen ja keitä minuutti, kaada siivilään, painele ylimääräinen vesi pois ja leikkaa saksilla pienemmäksi)
- 50 g voita (sulata voi kattilassa)
- 1-1½ dl vehnäjauhoja (sekoita jauhot voisulaan)
- 1 l punaista maitoa (lisää maito voi-jauhoseokseen, vispaa ja kuumenna kunnes sakenee, lisää ryöpätty ja pienitty pinaatti ja sekoita)
- 1 tl suolaa
- (ripaus sokeria)
- valkopippuria (mausta keitto)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti