Mustavalkoinen tilkkupeitto

Mistä kummasta tämä oikein alkoi? En ollut nähnyt missään tilkkutäkkiä, enkä jutellut kenenkään kanssa moisesta. Yhtäkkiä iski vaan hinku alkaa tekemään tällaista, vaikka en ole koskaan ollut tilkkupeittoihminen.

Värimaailma oli heti selvä, vain mustaa, valkoista ja harmaata. Kankaita hain Eurokankaasta, Pentikiltä ja Marimekosta. Kaikki on pesty, rumpukuivattu ja silitetty ennen leikkuuta, ettei vaan valmiin peiton pesussa tule ongelmia kutistumisen kanssa. Toivon silti, ettei tätä tarvitse pestä pitkään aikaan.

Aloin ompelemaan palasia tietämättä tuleeko tästä vauvanpeitto, torkkupeitto vai vaan pannulappu. Niin koukuttavaa puuhaa, että ajantaju katosi. Huomasin iltaisin (oikeastaan öisin), että en ole syönyt, juonut tai käynyt edes vessassa ja nukkumaankin olisi pitänyt mennä jo aikaa sitten. Ompelukone olohuoneessa levällään, eihän paloja pieneen tilaan mahdu leikkaamaan, levittelemään ja suunnittelemaan. Silitysrauta koko ajan päällä, koska jokainen sauma piti ompelun jälkeen silittää ennen seuraavaa ompelua.

Työtä nopeutti huomattavasti sarjatyö eli yhtä palasta en leikannut suoraan lopulliseen kokoon vaan pidin sen yhtenä pötkönä ja ompelin siihen monta palasta kiinni. Silitin kaikki kerralla ja sitten vasta leikkaus. Aika tarkkana sai olla, että mikä pala tulee mihinkin ja miten päin. Siinä se koukuttavuus juuri piilikin.

Sitten kun palat oli tehty, niin suurin työ oli takana. Oma jännitys oli myös yhdistämisessä, että kaikki kulmat sattuvat juuri kohdalleen. Sitten oli vielä edessä tikkaus eli alle vuorikangas, väliin vanu (paksuus 60 g) ja päälle tilkkukangas. Nuppineuloilla kiinni ja ompelemaan tikkauksia, että koko komeus pysyy kasassa. Harsiakin olisi voinut, mutta ilmeisesti halusin mennä kärsimysten kautta voittoon ja kestää kaikki neulanpistot, kun neuloja on joka paikassa ja yrität survoa isoa, paksua peittoa ompelukoneeseen ja päästä ompelemaan keskelle peittoa neliötä. Aika monta pistosta sain.

Viimeiseksi enää leveä musta reunus luomaan kehys peitolle. Vanu ulottuu myös reunakaistaleen sisälle.

Torkkupeitto on nyt valmis, mutta mihin tämä on menossa? Kun ei päiväuniakaan tulee nukuttua :D Voihan tätä käyttää vaikka piknikillä jo raskii tai taitella kiikkutuolin tai puusohvan päälle tai parisängyn päällä puolikkaana päiväpeittona. Kuulemma jonkun uuteen kotiinkin kelpais. Tavaroilla on taipumus löytää paikkansa.

Tilkkupeitto numeroina

• Valmiin peiton koko on 124 x 194 cm. 
• Kostuu viidestätoista 35 x 35 cm palasesta. 
• Keskipalasen koko 12 x 12 cm. Kapeat palaset 4 cm leveitä ja palasen ulommainen rivi (kaikki samaa) 7 cm. Mitat sisältävät saumavarat. 
• Yhdessä neliössä on 17 palasta, kahdeksasta eri kankaasta. 
• Kaiken kaikkiaan peitossa on 12 eri kangasta, kun laskee myös harmaan vuorikankaan. 
• Reunakaistaneen valmis leveys 9 cm (leikatessa leveyttä oli 40 cm, mutta silitin sen kaksinkertaiseksi ja sitten vielä taitto kahtia, miinus saumavarat). 
• Paino 2,8 kg, ihan pakko oli punnita, kun tuntuu niin painavalta.

Tästä se alkoi. Pahvista 4 cm muotti, jonka avulla leikkasin koko kankaan leveyisiä suikaleita.

Pitkään suikaleeseen kerralla monta palasta kiinni, silitys ja leikkaus

Tästä taitaa tullakin kasvispeitto :)

Sarjatyönä kuin tehtaassa konsanaan

Kaikki palat valmiina!

Peitto täynnä nuppineuloja, jotta kolme kerrosta pysyy paikoillaan. Olihan mielenkiintoista tikkailla jokaisesta palasta keskimmäisen neliön reunat eli peittoa joutui kääntelemään ja kestämään neulojen pistämiset. 

Jokaisen palan keskellä Pentikin "kasviskangasta" (en tiedä oikeaa nimeä), sipuleita ja porkkanoita.
Joka toisessa palassa uloimmaisena Marimekon mustaa Muija-kangasta

Lepohetki auringossa

Moneen kertaan taiteltuna keittiön kiikkutuolissa

Saunaanmenopenkin päällisenä

Puolikkaana päiväpeittona parisängyn päällä.
Lasten sänkyyn saattaisi olla aika sopiva.