Kajaanin rautatieasema -piparkakkutalo

Oi miten ihanaa tämä homma taas olikaan! Vuodessa ehtii unohtua tämä tekemisen hauskuus ja sitten kun pääsee vauhtiin, niin ei malta lopettaa.

Oikeat piirustukset on pakko olla, muuten ei onnistu. Kainuun Museolta löytyi pohjapiirros ja seinäkuvat kolmelta suunnalta. Kiitos Antti! Melkoinen lisähaaste urakassa oli, kun radalle päin oleva puuttuva seinä piti itse piirrellä ja laskeskella. Piti jopa käydä paikan päällä katsomassa, että onko oikealla oleva katon harja oikeasti pienempi kuin vasen. Olihan se. Ja takaisin taikinan pariin.

Erilaisia seinäosia oli 22 kpl. Sai olla tosi tarkkana, että missä järjestyksessä ne sinne liimaa. Yksi iso palanen meni väärään paikkaan ja suunnittelin jo muuttavani koko hommaa niin, että yksi ikkuna jää ulokkeen alla piiloon. Kohta huomasin toisenkin kohdan missä menee pieleen ja sitten oli tehtävä pelottava operaatio: jo liimattu seinä oli pakko irroittaa! Kuin ihmeen kaupalla sain sen ehjänä irti, liimasin viiden sentin päähän oikeaan paikkaan ja urakka pääsi etenemään. Tuskanhiki meinasi tulla tuossa vaiheessa ja keittiössä oli muutenkin kuuma, olihan uuni päällä koko ajan. Ei tarvinnut takkaa lämmittää koko viikonloppuna.

Kattopalasia tehdessä etenin pala kerrallaan. Yhden kappaleen mittaus paperilla, taikinan leikkaus, paisto ja paikoilleen liimaus. Toisen palasen suunnittelu paperin avulla, taikinan leikkaus, paisto ja paikoilleen liimaus. Ja niin edelleen. Pikkukattoja tehdässä uunissa oli kerrallaan vain yksi hyvin pieni osa. Kattopalasiin ei tarvinnut pursottaa koristuksia, joten pääsivät suoraan uunista paikoilleen. Lastalla vain litistys ja ohuet palat jäähtyivät hetkessä.

Homma vaati etukäteissuunnittelua ja piirustusten tarkkaa tuijottelua. Mistä aloitan ja mitkä tukevat toisiaan? Sähkötyöt piti huolehtia heti alusta asti, että piuhat kulkevat sisä- ja tukiseinienkin läpi. Varsinainen työ kesti vain yhden viikonlopun. Tai voiko nyt sanoa "vain", kun tein tätä koko perjantai-illan yhteen asti yöllä, lauantaina ja sunnuntaina koko päivän. Siis ihan koko valveillaoloajan. Ei malttanut edes ruokaa tehdä, vaan lapsi sai kokata. Hyvä, että syödä maltoin. Ja piparitaikinalla pötkii jo pitkälle :D

Missään vaiheessa en ollut varma, että tuleeko tämä rakennus valmistumaan. Seinissä oli paljon ikkuna-aukkoja ja pelkäsin niiden olevan liian heikkoja, mutta pystyssä ovat. Voi sitä onnistumisen tunnetta, kun joku vaikea palanen tulee uunista ulos juuri oikean kokoisena. Osa kerrallaan rakensin. Hetki kerrallaanhan sitä elämääkin eletään. Ja niin tämä vaan valmistui.

Kajaanin rautatieasema tuntuu korkealta, kun seisoo oikean rakennuksen vieressä, mutta pienoismallipiparkakkutalona onkin matala. Aikaisemmissa jutuissa Kajaanin kirkossa ja Raatihuoneessa oli torni, joka antoi näyttävyyttä. Varmaan juuri siksi muumitalo-piparkakkumuottikin on niin suosittu, kun se on kapea ja korkea.

Vanhat puurakennukset ovat niin kauniita ja lumen tultua niin jouluisiakin. Ihanaa joulun odotusta, onhan huomenna jo marraskuu.

Rautatie tuli Kajaanin vuonna 1904. Tämä jugendtyylinen asemarakennus
rakennettiin vuosina 1904-1905 ja sen suunnitteli Gustaf Nyström. 

Hauska tuo ilmassa roikkuva pikkuerkkeri :)

Parkkipaikalta katsottuna

Näkymä tieltä päin

Porrastetusti nouseva katto

Hyvää matkaa!

Ainekset

• kaupan valmista piparitaikinaan n. 4 kiloa (osa pitää leipurin energiat tasapainossa)
• sokeria liimaamiseen (tällä kertaa sain yhden pienen palovammankin, mutta ensin piparipalanen kunnolla paikoilleen ja sitten vasta sormi kylmään veteen, asiat tärkeysjärjestykseen)
• pikeeriä (kananmunan valkuainen ja tomusokeria) koristeluun. Jokaiselle päivälle kannattaa tehdä uusi satsi, koska seuraavana päivänä pikeeria ei ole enää niin valkoista, vaan muuttuu hiukan läpinäkyväksi.
• valosarja (eihän lipunmyyjät yms. muuten näe sisällä työskennellä, ai niin, eihän täällä nykyään enää myydä lippuja)

Lisäksi

• pitkäjännitteisyyttä
• ripaus sisäistä arkkitehtia
• joulumieltä
• hyppysellinen hulluutta