Tyttäret ovat toimineet leipojakavereina, ideoijina ja välillä tyrmääjinäkin - "äiti, ei noin...". Niin ja kirjoitusvirheiden korjaajina. Niistä on saatu monet hyvät naurut. Ja sori, jos (kun!) niitä siellä jossain vielä on. Kamerajutuissa on pojasta ollut iso apu. Joskus on tietenkin vähän vaikea selittää, että miksi kamerassa on taas jauhoja, joskus jopa taikinaa. Sitä vaan välillä leipoo niin innolla, ettei malta oikolukea tekstejä tai varoa kameraa. Yksi onnellisen elämän resepteistä onkin, että ihmisellä pitää olla jotain mistä innostua ja jotain mitä tehdä.
Blogi toimii itselle reseptikirjana. Ohjeet ovat tähän asti olleet parissa keittokirjassa ja irtonaisissa lehtileikkeissä. Nyt käytetyimmät ovat täällä tallessa. Milläänhän en muistaisi millä ohjeella mikäkin on tehty, mutta nyt voin täältä tarkastaa juttuja. Päivityksiä vaan on tullut vuoden aikana niin paljon, että joutuu tovin etsimään, jos ei muista millä nimellä jutun laittoi.
Lukijamäärä on yllätti minut täysin. Vuoden aikana Täykäriä on katsottu 34 500 kertaa. Kyllä se mieltä lämmittää, kun tämä kiinnostaa muitakin, vaikka maailma on täynnä leivontablogeja. Suuri kiitos siitä juuri sinulle!
 |
| Kirjan kannet tehty fudgekarkeista ja kermasta. Sivun reunat sokerimassaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti