Rippijuhlat

Eilen vietettiin rippijuhlat perinteisesti kummien, isovanhempien, lähisuvun ja ystävien kesken. 

Kaikki pakastamisen kestävät tarjottavat tein jo viikkoja ennen. Pikkuleiville ja muille on aivan sama ovatko ne pakastimessa viikon vai kuukauden. Viime päiviin jäi vain kakkujen teko.

Laina-astiat hain viikkoa - jopa kahta - ennen. Kiire vähentyy kummasti, kun kaikki on etukäteen mietitty ja tehty niin pitkälle kuin voi. Loppuun jää kuitenkin pakolliset viime hetken jutut. 

Liinat, kukat, astiat ja kynttilät paikoilleen jo edellisenä päivänä. Tarjottaville astiat valmiiksi, aamulla nostetaan pakastimesta valmiit herkut niihin. Juhlapäivän aamulle jäi vain tuulihattujen ja ruissipsien täyttäminen (niitä kun ei pehmentymisen vuoksi voi tehdä kovin aikaisin), sekä piirakoiden pursottaminen munavoilla.  

Koko kesä on ollut kylmä ja sateinen. Edellisenä ja seuraavana päivänä vettä ja tuulta riitti. Vieläkin jaksan ihmetellä mistä se aurinko kuitenkin sunnuntaille löytyi. Pystyttiin syömään ja kahvittelemaan pihalla, ja lapsilla oli tilaa juosta. Aurinko saa aina ihmisetkin säteilemään. 

Alkumaljojen jälkeen oli äitini tekemää kermaista ja juustoista lohikeittoa, Pekka Heikkisen puu-uunileipää ja kaupan nyrkkirieskaa. Leivän päälle suolalohta ja -siikaa, kinkkua, juustoa, kurkkua ja salaatinlehtiä. Harmi vaan kun näistä jäi kuvat ottamatta.

Tässä pari kuvaa kahvipöydästä, lisää kakkukuvia lähipäivinä. Koivujutut sopivat hyvin alkukesän juhlaan: kahvipöydässä kaksi koivupölkkyä, kukka-asetelmissa koivun oksia ja kaarnaa, tarjottavien nimikylteissä koivunlehden kuva sekä koivutäytekakku ja -pikkuleipiä.

Juhlien touhuaminen on oikeasti mukavaa. Suunnittelu ja tekeminen ovat osa juhlaa, mutta suurin osa tulee tietenkin vieraista, kiitos siitä heille. Sekin on nautinnollista, kun juhlat ovat onnelllisesti ohi ja rauhallinen arki palaa taloon.

Onnea vielä rippilapselleni!