Vanha pihapiiri -piparkakkutalo

Unelmien jouluinen pihapiiri. Kaksikerroksinen päärakennus, pitkä navetta ja savusauna järvenrannalla. Talon on vähän korkeammalla mäellä ja tontti laskeutuu järvelle päin. Talon alla on useampi piparkakkulevy. Rakennusten sisällä on valot, mutta sitä riitti vielä pitkin pihaa leviteltäväksikin. Vähän niin kuin olisi paljon jäälyhtyjä, jotka ovat jääneet lumehangen alle. Joulukuusen ympärikin valoja riitti kieputtaa. Lumi on ihan tavallista kidesokeria, lusikalla vaan levitelty piparkakkulevyjen päälle. Jäällä on tomusokeria, avannossa on tummaa vettä eli sulatettua sokeria.

Tämä piparkakkutyö on pienempi työ kuin aikaisempina vuosina, talo korkeus mäen kanssa on vain 15 cm. Savusaunan hirrenpäädyt olivat niin pieniä, että piti pinseteillä laittaa.

Ei ole oikea rakennus eli ei ollut kaavojakaan. Ajattelin, että nyt mennään helpolla ja pienemmästi. Silti haasteita tuli, kun oli useampi rakennus ja niiden mittasuhteita sai pähkäillä. Kaksikerroksisen aitankin tein, mutta siitä tuli melkein talon kokoinen ja muutenkin tontilta loppui jo tila, niin se meni hylkyyn :D

Joulun tunnelmaa tässä on. Riukuaidan päällä lunta. Hevonen ja reki valmiina tapaninajelulle. Kolme jänistäkin pihalla.

Talo- ja navettaelementit vielä kasaamatta

Katso video

Vinttikaivo

Halkohommia! Halkopino, pölkky, kirves ja halkokori.
Savusaunan räppänää poltin tulitikulla, näyttää savuiselta niin kuin oikeassakin savusaunassa.

Savusauna, laituri ja avanto

Hyvää yötä! Ja joulua!

Rovaniemen kirkko -piparkakkutalo

Rovaniemen seurakunta menetti sodassa kaikki rakennuksensa. Vuonna 1946 asetettiin rakennustoimikunta ja vuonna 1950 kirkko vihittiin käyttöön. Oikean kirkon rakentaminen kesti siis vuosia. Ihan niin kauan ei tässä piparkakkutaloprojektissa mennyt, mutta kaksi viikkoa iltaisin ja viikonloppuisin tässä taisi mennä - välillä pitkiä päiviä, välillä taukoja reissujen vuoksi.

Suunnittelusta asti, aina viimeiseen pipariin palaan asti niin mukavaa! Ensin piti päättää mittakaava. Isoimpien palojen pitää mahtua pellille ja alustakin asettaa rajoituksia. Tein vähän pienemmän kuin aikaisemmat rakennukset, mutta kyllä tällekin kokoa tuli ihan kiitettävästi. Jotkut pienet yksityiskohdat ovat niin pieniä, että niitä pystyi kiinnittämään vain pinsettien avulla. Sivuseinillä olevien tolppien päällä olevat katot ovat vain 0,5 x 1 cm. Dippaileppa niitä sitten kuumassa sokerissa :)

Rakentaminen alkoi seinistä. Leikkaaminen leivinpaperin päällä, jotta palat eivät yhtään veny tai väänny siirreltäessä. Heti kun otan palat uunista, painelen niitä metallilastalla, jotta ovat suoria ja tasaisia. Pikeerillä (tomusokerai ja kananmunan valkuaista) maalasin seinät valkoisiksi. Mustaksi värjätyllä pikeerillä tein kivijalan näkyvät kivet. Väleissä myös kaakaolla värjättyä vaalean ruskeaa pikeeriä.

Valot ovat tärkeä osa piparkakkutaloa, onhan tämä sellainen joulukoriste. Kirkko on sen verran kapea, että isot sähkövalot eivät mahtuneet, joten laitoin paristokäyttöiset valot. Ihana tunnelma, kun ikkunoista loistaa valot.

Lopussa tehtävät maan korotukset otin huomioon jo kaavoja leikatessa. Kaikki kirkon seinät lähtevät samalta tasolta alustan päältä, mutta pääoven puoleisessa päässä maa on korkeammalla. Seinien alaosaan piti tehdä "ylimääräistä", joka peittyy maankorotukseen.

Lapsi tuli käymään kotona, juuri kun olin tekemässä kirkon pihan maahommia. Naureskeli pikkutarkalle hommalle, kun levittelin teelusikalla pihalle piparkakkumursketta, että sähän tarvitset apua. Luulin, että tulee kaveriksi hommiin, mutta rakensikin jämäpaloista piparkakkukaivinkoneen :D

Tornin jouduin tekemään kahteen kertaan. Ensin tein tornia niin, että laitoin kapeita korkeita osia sisäkkäin, kunnes tajusin, että nehän pitää tehdä erillisinä osina ja laittaa väliin piparilevyjä. Sekin piti taas muistella vuoden jälkeen mieleen, että kulmaliimaukset ja pikeerit levittävät valmista työtä. Kellopala on oikeasti leveämpi kuin sen korkeus on. Paistoin kuitenkin kellon sivut neliönä ja luotin että liimaus ja pikeerit levittävät tarpeeksi. Ja nehän levitti!

Tornin kapea huippukin piti tehdä kahdesti. Yksi osa tipahti kädestä ja meni poikki, ovat niin hauraita ja ohuita ylhäältä. Eikä se toisessakaan versiossa täydellisesti mennyt ylhäältä yhteen, mutta johonkin on vaan tyydyttävä, että homma etenee. Tätähän voisi nysvätä iäisyyden, jos kaikki pitäisi mennä ihan prikulleen justiinsa. Onneksi tämä on vain piparkakkutalo!

Tein autot luomaan tunnelmaa, mutta myös ennen kaikkea sen vuoksi,
että mittakaava tulee paremmin esille. Joku siellä jo kuljettaa joulukuusta katolla :)

Rakennusfaktat

• Puolivalmiit seinäelementit. Kappaletavarasta (jauhoista, voista jne.) tekeminen jäi väliin koska puolivalmiit elementit (kaupan valmis taikina) oli helpompaa. Itselle jäi vain kaulitseminen ja seinien leikkaaminen. Ostin 2 kg, eikä edes kaikki mennyt.
• Betonimyllynä yleiskone. Sillä vatkasin seinämaalin eli pikeerin.
• Betonina kuuma, sulatettu sokeri.
• Seinämaalien väri: tomusokeri-kananmunanvalkuainen
• Sähkötyöt. Omavaraiset paristot, ei tarvitse sähköä.
• Vatupassina avaimen perässä oleva pieni vesivaaka.
• Maa-aines juuri oikean kokoiseksi murskattua piparia.
• Kellon koneisto pysyy paremmin ajassa kuin oikean kirkon kello.
• Nosturina pinsetit.
• Aikataulua ei ollut ja se ylittyi. Budjettia ei ollut, mutta siinä pysyin.
• Korkeus ristin kärkeen 45 cm.

Kiitos Rovaniemen seurakunnalle piirustustuksista ja rollolaiselle kuvaamisesta.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Olipahan taas mukavaa puuhaa! Tässä yhdistyy leipominen, pähkäily, arkkitehtuuri, kolmiulotteinen ajattelu, joulu, itsensä haastaminen ja jopa jännitys, että nouseeko kirkko pystyy ja kestääkö. Käsillä tekemistä ja todella palkitsevaa, kun homma eteni koko ajan. Välillä iski hetkeksi epätoivo, että olikohan tämä liian iso urakka ja onko tässä mitään järkeä, mutta tunne meni nopeasti ohi. Kyllä kannatti! 

Vanha pirtti -piparkakkutalo

Kurkkaa vielä video tekemisestä

Jälleen kerran, kun tämän joka vuotisen urakan aloitin, totesin miten mahtavaa puuhaa tämä on. Vähän hullua, mutta tempaisee niin mukaansa. Ensimmäistä kertaa leivoin sitä rakennusta missä olin. Helppo oli kävellä ulos ja käydä katsomassa montako poikkipuuta tikkaissa on tai miten joku nurkkalaudoitus menikään. Samalla kuuntelin äänikirjaa ja nautin yksin tekemisestä.

Hirsipirtti on yli sata vuotta vanha eikä siitä ole olemassa piirustuksia. Mitta käteen ja mittamaan. Vesisateessa ja pimeässä. Suttuisen ja märän lapun perusteella piirsin kaavat ja totesin ne liian isoksi, ei tulisi mahtumaan piparitalolle varatulle alustalle. Pirtissä ei tietenkään ole kopiokonetta pienennystä varten, joten jouduin aloittamaan piirtämisen kokonaan alusta. Suhdeluku uusiksi ja laskemaan ja piirtämään ja leikkaamaan vaan. Yöllä klo 1 kaavat olivat valmiit. Isosin vielä vähän ikkunoita.

Lauantaina aamuna isonsin vieläkin vähän ikkuna-aukkoja. Nyt kaavat näyttävät herttaisemmilta ja sisällä olevat jouluvalot pääsevät loistamaan enemmän ulos. Paistoin seinät ja piirsin valkoisella pikeerillä ikkunanpokat. Kivijalan tein kaakaolla värjätyllä pikeerillä. Haaveilin jo seuraavasta vaiheesta eli seinin maalaamisesta punaiseksi, mutta pikeri värjääntyi vain vaaleanpunaiseksi, korkeintaan vispipuuron väriseksi. Olin todella kaukana punamullasta. Peli piip! Seinät jäivät viikoksi pirtin pöydälle odottamaan uutta "maalia". No nyt oli aikaa tehdä pihapiirin pikkujutut eli hevonen, reki, vesikelkka, halkokori halkoineen, tikkaat, riukuaita, lyhty ja luuta.

Seuraavan viikon perjantai-iltana jatkoin hommaa ja kiitos tujumman värin pikeeristä tuli tumman punaista. Sekoitin siihen lisäksi vähän ruskeaa elintarvikeväriä. Sitten pääsin kuorruttamaan seiniä. Lautapinnalla olevat osat kuorrutin ensin tasaisiksi ja sitten pursotin päälle pystyviivoja. Hirsiseinäpaloihin tein ensin hirsien rajat ohuella tyllalla ja sitten pursotin paksulla tyllalla paksuja viivoja. Koska oikea kohde ei ole tehty pyöröhirresta, vetelin pursotukset pikkulusikalla tasaisemmiksi. Tässä maalaushommassa meni monta tuntia ja taas oli yö jo pitkällä, kun valmistui. Mutta eihän tämä ole mitään siihen verrattuna, että aikoinaan ovat piilukirveellä kaikki hirret työstäneet!

Nukkumaan menin vähän jännittynein mielin, että mitenhän palat kestävät pystyyn laittoa, koska olivat viikon aikana vähän pehmenneet. Toivoin pikeerin vähän auttavan asiaa kovettuessaan. Mutta usein jos jotain asiaa pohtii, niin aamulla on vastaus valmiina. Niin nytkin. Tukirakenteita, tukirakenteita! Paistoin pitkiä suorakulmioita ja liimasin niitä palojen takapuolelle. Jopa tuli tukevuutta lisää ja pääsin nostamaan seiniä pystyyn! Ainahan tämä vaihe on jännittävää, mutta kaikki meni nappiin :)

Sitten puuttui enää katto. Mittailin koot ja paistoin osat. Ja taikina melkein loppui! Jos joku palanen olisi ollut vääränkokoinen tai mennyt rikki, raksa olisi taas seisahtanut. Mutta onneksi kattopalat olivat helpot ja kestivät. Pirtti on nyt valmis!

Jätin piparkakkutalon sisällä olevasta valosarjasta kolme valopalloa pihalle, teippasin ne alustaan kiinni ja pursotin päälle pikeeriä lumipalloja esittämään. Aika näppärästi syntyi kolme lumilyhtyä. Katolle laiton vain vähän lunta, sitähän on helppo lisätä vielä myöhemmin kun talvi etenee ja joulu lähenee.

Minun jouluun kuuluu piparkakkutalo. Leipominen ja rakentaminen on mukavaa. Vähän jännitystäkin mukana. Parasta on se tunne, kun talo on vihdoin valmis. Ja pipari tuoksuu monta päivää. Niistähän se joulukin on tehty: ilosta, onnesta, jännityksestä, innostuksesta, herkuista ja tuoksuista. 

Ihanaa joulun odotusta! 

Paltamon kirkko -piparkakkutalo

Joka vuosi kun tämän homman aloittaa, niin muistaa miten mukavaa se onkaan. Pääsee tutkailemaan vanhoja piirustuksia ja uusia valokuvia, pähkäilemään että mitenhän tuonkin kohdan saan tehtyä. Mistä kannattaa aloittaa ja muistaa laittaa valotkin sisään. Koko ajan pieni jännitys päällä, että onnistuuko ja valmistuuko tämä. On kuin kasaisi 3D-palapeliä, johon on itse tehnyt palat. Osien kiinnitys kuumalla, sulatetulla sokerilla, joka ei anna mitään anteeksi, vaan jämähtää kerralla paikoilleen pysyvästi. 

Piparkakkujuttuja teen vain kerran vuodessa ja siinä välissä ehtii unohtua pieniä niksejä mitkä toteuttaisi ehkä, jos näitä tekisi useammin. Esimerkiksi kaavat kannattaisi leikata hiukan kapeammiksi kuin lopputuloksen pitäisi olla, koska kulmaliitokset ikään kuin levittävät palaa. Tai toinen vaihtoehto on tehdä paloista vähän kaavoja korkeampia (tätä hiukan toteutinkin tähän), niin leventyminen ei sitten haittaa. Tai vaikka tehdä molemmat, koska mitä korkeampi rakennus on suhteessa leveyteen, niin sitä paremmalta se näyttää. Joihinkin kohtiin olen tyytyväinen, joihinkin en. Mutta piparkakkuihmiset astelevat jo kiviaidan vierestä kirkkoon, joten joulu voi tulla.

Paltamon kirkko näytti yksinkertaiselta, modernilta, tyylikkään valkoiselta ja korkealta. Sitä tuijottelin jo kesällä mökkimatkan varrella. Sitten vasta kun urakkaan ryhdyin tajusin, että aika monta kulmaahan siinä onkin. Ilman pohjakuvaa, rakennuspiirustuksia edestä ja sivuilta sekä valokuvia joka suunnasta homma olisi ollut mahdoton. Kiitos Paltamon seurakunnalle, että mahdollistitte tämän.

Kiireen vuoksi piparkakkukirkko meinasi jäädä tänä vuonna kokonaan tekemättä, mutta sopiva viikonloppu löytyi kuitenkin. Eipä siihen muuta mahtunutkaan. Torstaina leikkelin osan kaavoista, perjantai-iltana paistoin muutaman seinän ja kuorrutin ne valkoisella pikeerillä, lauantaina tein vain tätä yli kymmenen tuntia ja siinäpä se melkein jo valmistuikin, sunnuntaille jäi enää pikkujuttuja ja ristin laitto katolle. Rakentaminen vei niin mennessään, että ajantaju ja nälkä hävisi. Pakko oli kuitenkin välillä pitää ruokatauko, niin kuin oikeat raksamiehetkin, eihän kukaan pelkällä taikinalla elä. Samalla oli hyvää aikaa kuunnella äänikirjaa tai katsoa The Good Doctor -sarjaa. Leikin kirurgia, kun kaivelin kirkon tornista virkkuukoukulla valosarjaa tornia hajottamatta. Ihan kuin Dr. Shaun Murphy ihmeleikkauksissaan :D

Lunta ei ole ainakaan vielä kirkon katolla. Katsotaan sataako se sinne vielä joskus vai annanko piparkakkukaton näkyä. Nyt on hyvä näin, pitää seurata säätiedotuksia.

Perinteitä ei voi ostaa, ne pitää tehdä. Olkoon tämä minun jouluperinne. 

Ihanaa joulun odotusta sinullekin <3

Kajaanin vanha kappeli -piparkakkutalo

Arkkitehti Eino Pitkänen on suunnitellut vuonna 1951 rakennetun pienen kappelin, johon mahtuu 70 henkilöä. Leipomiskohteeksi valitsin tämän Kajaanin vanhan kappelin sen pienuuden ja valkoisten seinien vuoksi. 

Torstai-iltana paistoin seinät ja perjantai-iltana kuorrutin ne. Lauantaina tein sitten kaiken muun. Seinät pystyyn, katto päälle ja muutamat pienet kohdat paistoon ja paikoilleen. Taisipa se kello olla jo sunnuntain puolella, kun piparkakkutalo valmistui.

Kiitos Kajaanin seurakunnalle piirustuksista ja hyvää joulua kaikille!

Sotkamon kirkko -piparkakkutalo

"Sotkamon kirkon rakennustyöt on aloitettu jo 1850-luvun puolivälissä, jolloin perustuksia varten oli tuotu kiviä paikalle. Varsinaiset rakennustyöt aloitettiin 1860-luvun alussa. Kirkko vihittiin käyttöön elokuussa vuonna 1870."

Sotkamon kirkko -piparkakkutalon rakentaminen kesti viikon. Tein kirkkoa töiden jälkeen iltaisin ja yhden viikonlopun aikalailla kokonaan. Hidasta, koukuttavaa ja mukavaa puuhaa, yöunistakin varastin vähän lisäaikaa.

"Kirkko on päätytornillinen pitkäkirkko, jonka runkohuoneesta erkanee pitkillä sivuilla lyhyet, mutta hyvin leveät ristinvarret. Kirkko edustaa yleispiirteiltään myöhäisempireä, jossa on myös uusgoottilaisia yksityiskohtia. Kirkon pinta-ala on noin 1300 m2."

Piparkakkukirkon pohja on oin 35 x 60 cm ja korkeutta kirkolla on tornin ristin huippuun 54 cm.

"Talvisodan aikana maaliskuussa 1940 kirkkoon osui kaksi lentokoneesta pudotettua pommia. Toinen jäi suutariksi, mutta toinen räjähti ja särki 60 ikkunaruutua ja vioitti alttaritaulua."

Piparkakkukirkossakin muutama ikkuna poksahteli, kun lasina toimivat kuivat liivatelehdet alkoivat käpristyä ja niiden päälle pursotetut pikeerit rapsahtelivat poikki.

Vuonna 1954-55 sakastin ja runkohuoneen koillisnurkkaan muurattiin keskuslämmityksen vaatima suuri savupiippu, mutta piparkakkukirkkoon en sitä tehnyt, koska vanhoissa piirustuksissakaan sitä ei ollut.

Kiitos Sotkamon seurakunnan talouspäällikölle piirustusten toimittamisesta, ilman niitä tämä olisi ollut mahdotonta.

Mukavaa ja rauhallista joulun odotusta! Minun jouluni alkaa tästä :)

ps. kuvien jälkeen löydät videon rakennusvaiheista

Perjantai-illan urakka: kaavojen leikkaus ja seinien paisto

Elementtikirkko :)
Lauantaina ikkunoiden (liivatelehdet) asennus ja ristikoiden paikoilleen asennus (pikeeriä)
sekä seinien maalaus (kaakaolla värjättyä pikeeriä)

Sunnuntaina seinät pystyyn ja tornin seinien paisto + kuorrutus

Maanantaina torni kasaan ja paikoilleen

Tiistaina sähkötöitä ja tukirakenteita sisälle

Tiistaina myös sakastin katto paikoilleen

Keskiviikkona ison katon paisto, katon (8 osaa) paikoilleen laitto ja harjakaiset

Torstaina rakensin portaat, ovet ja ristit. Puolen yön aikaan tuli lumisade ja kirkon katto muuttui valkoiseksi. Valmis!

Ovet ovat auki, tervetuloa!

"Tällä kirkkotiellä aina olla vois!"

Video kirkon rakentamisesta