Tänä vuonna joululoma oli lyhyt ja porukka pieni, kun juuri ennen joulua flunssa kaatoi yhden sänkyyn. Rauhallinen, hyvä joulu silti vietettiin!
Aatonaattoiltana laitettiin kuusi nurkkaan ja kinkku uuniin. Joku sen sieltä aamuyöllä otti pois ja kypsä oli.
Jouluaatto meni perinteisen kaavan mukaan, mutta maltettiin myös käydä kirkossa ja haudalla. Viikon takaiset jäälyhdyt kaivettiin lumen alta ja yksi vietiin haudallekin. Aika hyvä lyhty sinne, kun ei tule muovijätettä.
Saunottiin ulkosaunassa ja tehtiin jalkakylvyt, kasvo- ja vartalokuorinnat ja kasvoille turvenaamiot.
Joulukuusi sulatettiin pirtissä pressun päällä ja koristeltiin. Joulupäivän iltana otti ja kaatui ihan itsestään. Uudestaan pystyyn ja naulattiin narulla seinään kiinni. Nyt pysyy!
Piparkakkutalo talon sisällä
Joulusauna
Joulupäivän aamun riisipuuro joululahjaksi saaduilta lautasilta. Lapset olivat löytäneet jostain lisää Arabian Pitsi-sarjaa!
Mitä synttärilahjaksi 80-vuotiaalle äidille, jolla on jo kaikkea? Jostain tuli idea tilkkupeitosta, jossa olisi 80 palasta. 8 x 10 tilkkua olisi hyvän kokoinenkin. Yksin en niitä ehtisi neuloa, mutta jos muutkin innostuisivat neulomaan, niin tämähän onnistuisi. Ensin innostui lähisukulaiset, sitten viestiä meni vähän kauemmaksikin, lopulta äidin kutomapiiriläisille ja vielä eläkekavereillekin.
Hauskinta oli kun tämä projekti innosti myös miehiä opettelemaan ja kokeilemaan neulomista. Muutama teki kokonaiset tilkut alusta loppuun. Arvostan! Vaiheista tuli myös hauskoja videoita, ei ollut helppoa aluksi, mutta lopussa käytti jo kuin vanhoilta tekijöiltä.
Tulleiden tilkkujen määrä yllätti! Tavoite oli 80 ja varauduin siihen, että minun neulottavaksi jää aika paljon. Yllätys oli melkoinen, kun niitä tulikin 188 kpl! Sain tehtyä kaksi peittoa ja sen ansiosta lajiteltua värejäkin. Toiseen tuli siniset ja harmaat ja toiseen punaiset, oranssit, keltaiset ja vihreät.
Laitoin kaikkiin tilkkuihin nimipaperin kiinni langalla, jotta tiedän keneltä mikäkin on. Jätin laput kiinni peittoon, äiti saa ne itse irrottaa ja näkee samalla ketkä kaikki tilkkuja ovat neuloneet. Lisäksi jokainen neuloja lähetti minulle kuvan itsestään ja kasasin niistä äidille videon kortiksi.
Sydämellinen kiitos kaikille neulojille, tiedätte keitä olette <3 Tärkeintä tässä peitossa oli juurikin se, että niin moni äidin läheinen, ystävä ja tuttu on sitä tehnyt.
Tilkun koko 20 x 20 cm
Tästä se lähti, ensimmäisistä palasista
Siniharmaa vaiheessa
Siniharmaa valmis!
Punakeltavihreä peitto vaiheessa
Punakeltavihreä peitto valmis!
Annoin tarkat ohjeet, jotta tilkut pystyy yhdistämään. Tärkeintä oli, että palat ovat samankokoisia.
valmiin palan koko 20 x 20 cm
Seitsemän veljestä -lankaa, kahta eri väristä yhtä aikaa
värejä voit käyttää oman makusi mukaan - ja sen mitä lankoja kotona sattuu olemaan
silmukkamäärä 30
tuplarivejä 27
puikon paksuus 5
luo ja päättele löyhästi, ettei palat kiristä valmiissa peitossa
aloita kerros aina nostamalla ensimmäinen silmukka nurjasti, niin reunaan muodostuu sievä palmikko, josta yhteen virkkaaminen on helppoa
Yhdistin kaksinkertaisella valkoisella langalla virkkaamalla. Peitot ovat isoja (yli 160 x 200 cm) ja painavia (4 kg/kpl).
Olipa ihana viikonloppu äidin synttäreiden merkeissä vanhassa pirtissä isolla porukalla. Paljon touhua ja tekemistä, yhdessä olemista, naurua ja ilon kyyneleitä. Ihania muistoja. Elämää.
Perjantaina porukka saapui mökille eri puolilta Suomea, etelästä ja pohjoisesta. Paistoin leivinuunissa 3 vuoallista lasagnea, jotka olin tehnyt jo aikaisemmin kotona ja pakastanut raakana. Jokainen sai syödäkseen perille päästyään. Pihasaunassa saunottiin.
Lauantain aamupalan jälkeen tehtiin lista hommista ja nakitettiin ne eri ihmisille. Kuulostaa tylyltä, mutta oli erittäin järkevä juttu ja toimi hyvin. Omalla 15 hlö perheellähän tässä vaan oltiin. Hommat oli kuitenkin pakko tehdä ennen kuin päästiin saunaa ja illalliselle. Samalla varmistettiin se, että synttärisankarille ei jää mitään hommia, vaikka eihän äiti nyt osannut täysin poissa ollakaan, mutta sai sentään välillä istua ja tehdä sudokua.
Oli savusaunan lämmitysvastaava (yllättäen vesiputki oli jäässä päästiin vesikelkalla ja saaveilla kuskaamaan vettä toisesta saunasta), lyhtyvastaava (sai sytyttää 50 jäälyhtyä), nuotiovastaava ja monenlaisia keittiövastaavia (perunankuorija, lohenleikkaaja, lihanleikkaaja, kakun kuorruttaja, glögin keittäjä, salaatin tekijä, joululaatikoidenpaistaja jne.)
Lohikeittolounaan jälkeen kokoonnuttiin latoon nuotion ympärille kuoharin ja glögin kanssa. Äiti sai yllätyslahjansa eli tilkkupeiton, johon sukulaiset ja ystävät olivat neuloneet tilkkuja. Tärkeintä siinä oli juurikin se että siihen oli osallistunut niin moni ihminen. Kortin tilalta oli varttitunnin mittainen video. Synttärit kakut syötiin ladossa.
Savusaunan pehmeissä löylyissä turvenaamiot kasvoilla muisteltiin kaikkea mitä mummon kanssa on tehty ja touhuttu. Vatsat täynnä tunnelmallisen illallisen jälkeen kisailtiin mummo-aiheissa tietokilpailussa. Yöllä pelattiin vielä bingoa - yllättävän hauska peli ja bingoemännät pyörittävät innoissaan konetta ;D
Sunnuntain aamupalalle sai keittää 5 litraa riisipuuroa, sekahedelmäsopan kanssa se on niin jouluista ja hyvää. Lisäksi hedelmiä, leipää, eiliseltä jääneitä kaloja ja lihoja. Sekä torttuja, kinkkupasteijoita, porkkanaleivoksia, kinderpiirakkaa ja kakkujen loppuja. Siitä oli sitten kaikkien hyvä lähteä omille teilleen, hurjimmat Riisi-tunturiin yövaellukselle.
Lämpimänä Hirveän hyvää hirvipaistia, Kauhean hyvää karhupaistia, kastiketta, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, paistettuja kantarelleja ja perunoita
Pirtin pöytä on pitkä, mutta silti laitettiin pöydän päätyyn lisäpöytä, jotta saatiin 15 juhlijaa hyvin istumaan.
Juustotarjotin, chocolate chip cookies, pipareita ja suklaata
Kolmen suklaan hyytelökakku, vadelmatäytekakku ja glögihyytelökakku. Koristeina Hetan tekemät vanerikyltit ja aitoja kukkia.
Pihapiiri synttäriloistossaan
Savusaunahommmissa
Parasta oli olla porukalla pitkästä aikaa yhdessä.
Hassuinta oli kun perjantai-iltana YleX-radiosta kuului "Leena-mummo Kainuusta täyttää 80 vuotta, nyt jotain jytää!"
Liikuttavin hetki koettiin tätä laulua kuunnellessa
(sävel Suvi Teräsniskan Hei mummo, nämä sanat Emma)
Jälleen kerran, kun tämän joka vuotisen urakan aloitin, totesin miten mahtavaa puuhaa tämä on. Vähän hullua, mutta tempaisee niin mukaansa. Ensimmäistä kertaa leivoin sitä rakennusta missä olin. Helppo oli kävellä ulos ja käydä katsomassa montako poikkipuuta tikkaissa on tai miten joku nurkkalaudoitus menikään. Samalla kuuntelin äänikirjaa ja nautin yksin tekemisestä.
Hirsipirtti on yli sata vuotta vanha eikä siitä ole olemassa piirustuksia. Mitta käteen ja mittamaan. Vesisateessa ja pimeässä. Suttuisen ja märän lapun perusteella piirsin kaavat ja totesin ne liian isoksi, ei tulisi mahtumaan piparitalolle varatulle alustalle. Pirtissä ei tietenkään ole kopiokonetta pienennystä varten, joten jouduin aloittamaan piirtämisen kokonaan alusta. Suhdeluku uusiksi ja laskemaan ja piirtämään ja leikkaamaan vaan. Yöllä klo 1 kaavat olivat valmiit. Isosin vielä vähän ikkunoita.
Lauantaina aamuna isonsin vieläkin vähän ikkuna-aukkoja. Nyt kaavat näyttävät herttaisemmilta ja sisällä olevat jouluvalot pääsevät loistamaan enemmän ulos. Paistoin seinät ja piirsin valkoisella pikeerillä ikkunanpokat. Kivijalan tein kaakaolla värjätyllä pikeerillä. Haaveilin jo seuraavasta vaiheesta eli seinin maalaamisesta punaiseksi, mutta pikeri värjääntyi vain vaaleanpunaiseksi, korkeintaan vispipuuron väriseksi. Olin todella kaukana punamullasta. Peli piip! Seinät jäivät viikoksi pirtin pöydälle odottamaan uutta "maalia". No nyt oli aikaa tehdä pihapiirin pikkujutut eli hevonen, reki, vesikelkka, halkokori halkoineen, tikkaat, riukuaita, lyhty ja luuta.
Seuraavan viikon perjantai-iltana jatkoin hommaa ja kiitos tujumman värin pikeeristä tuli tumman punaista. Sekoitin siihen lisäksi vähän ruskeaa elintarvikeväriä. Sitten pääsin kuorruttamaan seiniä. Lautapinnalla olevat osat kuorrutin ensin tasaisiksi ja sitten pursotin päälle pystyviivoja. Hirsiseinäpaloihin tein ensin hirsien rajat ohuella tyllalla ja sitten pursotin paksulla tyllalla paksuja viivoja. Koska oikea kohde ei ole tehty pyöröhirresta, vetelin pursotukset pikkulusikalla tasaisemmiksi. Tässä maalaushommassa meni monta tuntia ja taas oli yö jo pitkällä, kun valmistui. Mutta eihän tämä ole mitään siihen verrattuna, että aikoinaan ovat piilukirveellä kaikki hirret työstäneet!
Nukkumaan menin vähän jännittynein mielin, että mitenhän palat kestävät pystyyn laittoa, koska olivat viikon aikana vähän pehmenneet. Toivoin pikeerin vähän auttavan asiaa kovettuessaan. Mutta usein jos jotain asiaa pohtii, niin aamulla on vastaus valmiina. Niin nytkin. Tukirakenteita, tukirakenteita! Paistoin pitkiä suorakulmioita ja liimasin niitä palojen takapuolelle. Jopa tuli tukevuutta lisää ja pääsin nostamaan seiniä pystyyn! Ainahan tämä vaihe on jännittävää, mutta kaikki meni nappiin :)
Sitten puuttui enää katto. Mittailin koot ja paistoin osat. Ja taikina melkein loppui! Jos joku palanen olisi ollut vääränkokoinen tai mennyt rikki, raksa olisi taas seisahtanut. Mutta onneksi kattopalat olivat helpot ja kestivät. Pirtti on nyt valmis!
Jätin piparkakkutalon sisällä olevasta valosarjasta kolme valopalloa pihalle, teippasin ne alustaan kiinni ja pursotin päälle pikeeriä lumipalloja esittämään. Aika näppärästi syntyi kolme lumilyhtyä. Katolle laiton vain vähän lunta, sitähän on helppo lisätä vielä myöhemmin kun talvi etenee ja joulu lähenee.
Minun jouluun kuuluu piparkakkutalo. Leipominen ja rakentaminen on mukavaa. Vähän jännitystäkin mukana. Parasta on se tunne, kun talo on vihdoin valmis. Ja pipari tuoksuu monta päivää. Niistähän se joulukin on tehty: ilosta, onnesta, jännityksestä, innostuksesta, herkuista ja tuoksuista.
Jonsukat ovat niin mukavia tehdä, kun ei ole pitkiä langankiertoja, vaan neulominen on nopeaa ja helppoa. Tähän oikein koukuttuu, kun vielä pitää tehdä seuraava kuvio. Ja seuraava. Ja seuraava.
Hillityt värit: ruskea ja valkoinen, tehostevärinä beige.
Lato on rakennettu aikoinaan heinäladoksi, sitten päätynyt enemmän ja vähemmän tarpelliisten tavaroiden varastoksi. Tavaraa oli oikeasti niin paljon, ettei kävelemään mahtunut. Vaikka tyhjennysurakka oli pitkä ja hidas (lue: koko kesä), niin alta paljastui vielä isompi homma: täysin laholattia. Ladolla ollut vanha rekikin oli painunut lattian läpi ja jossain kohdassa kun käveli, niin lankku nousi toisesta päästä pystyyn, niin kuin sarjakuvissa konsanaan. Lattia oli pakko purkaa. Alla oli vaan multaa ja luultiin, että niin on ennen vanhaan rakennettu, mutta paljastuihan sieltä lattianiskan haamutkin. Lattia on siis aikoinaan tehty lattianiskojen päälle, mutta koko rakennus on painunut niin paljon, että maata vasten olleet tukin olivat lahonneen ihan kokonaan.
Purku-urakan jälkeen oli vielä edessä valtava lapiointihomma. Siellä lapioitaisiin varmaan vieläkin, ellei kaivinkonetta olisi keksitty. Onneksi on keksitty ja minikaivuri tuli pihaan, muttei mahtunut ladon pariovista sisään. Ei muuta kuin kynnys pois ja maahan kuoppa, josta kone sukelsi ladon uumeniin.
Uudet lankut tehtiin sirkkelöimällä täysistä tukeista. Nyt kestää kävellä! Valoketjut kattoon ja lato valmistui juuri sopivasti syyspimeille. Pöydän ympärillä olevat penkit ovat olleet aikoinaan vanhan pirtin sisällä. Ladossa on myös vanhan postin kaappi ja lokerikko, pirtissä on ollut posti vuodesta 1904 aina 1970 luvun alkupuolelle. Vanha rekikin toimii hyvin pöytätasona. Ladossa ei tietenkään ollut aikoinaan ikkunoita vaan ne tehtiin ladosta löytyneistä ikkunoista.
Tumman kaapin päällä oikea postin lokerikko ja tienristeyksessä ollut kyltti.
Hirsiseinän takana on entinen talli
Aina on aihetta leipoa kakku! Pirtin vanha penkki on kovia kokenut.
Vadelmakakku
Kakkupohja
4 munaa
1,5 dl sokeria (vaahdota munat ja sokeri)
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1,5 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta (sekoita kuivat aineet ja lisää varovasti taikinaan)
Paista voidellussa kakkuvuoassa (20 cm) 175 C noin 40 minuuttia, testaa kypsyys tikulla. Tein tämän täysin gluteenittomana, joten en edes jauhottanut vuokaa. Perunajauhoilla tehdystä kakusta tulee ihanan pehmeä!
Täyte ja kuorrute
4 dl vispikermaa (vaahdota)
2 prk (á 200 g) sitruunarahkaa
sokeria (sekoita rahka ja sokeri kermavaahtoon)
250 g pakastevadelmia jäisinä
Leikkaa kakku neljään osaan eli täytettä tulee kolmeen väliin.
Kostutus sokerivedellä.
Levitä täytettä väliin ja upota siihen jäisiä vadelmia.
Täytettä jäi niin paljon yli, että käytin lopun kakun kuorruttamiseen.
Suklaapinta
vajaa 2 dl vispikermaa (kuumenna kattilassa)
70 g maitosuklaata (paloittele ja lisää kuumaan kermaan, sekoita tasaiseksi)
Kaada kakun pinnalle ja anna valua reunoillekin vähän.
Saana-tunturia ihasteltiin edestä, takaa, sivulta ja päältä. Käytiin myös Kolmen valtakunnan rajapyykillä ja nähtiin Kitsiputous matkalla. Malla-laivallakin matkustettiin.
Viisi päivää, neljä yötä ja Suunnitelmat muuttuivat joka päivä. Välillä mentiin painavan rinkan kanssa ja välillä vaan päiväretkiä. Yöt teltassa ja kaikki ruoka tehtiin Trangialla ja kerran lettuja kodan muurinpohjapannulla.
