Plötylopista äidille ja minulle samanlaiset villapaidat. Tämä lanka oli minulle uusi, tiesin sen helposti katkeavaksi ja alussa se katkeilikin. Opin varomaan, mutta jotenkin käsittelin sitä liian hellästi ja tein löysempää kuin normaalisti. Ja jostain syystä vielä nro 5 puikoilla. Isohan siitä tuli, mutta onneksi äidille sopiva.
Värit ovat niin lähellä toisiaan, että pelkästään kahta lankaa katsomalla oli vaikea erottaa kumpi on norsunluun beige ja kumpi valkoinen. Lopputulos oli kuitenkin niin herkän kaunis, että tein itsellekin samanlaisen. Nro 4,5 puikoilla ja normaalilla käsialalla ja sopiva tuli.
Plötylopi on ihanan kevyt lanka, varsinkin vain yhdellä langalla neulottuna. Höyhenenkevyt lopputulos. Resorit neuloin kahdella, jotta kestää, mutta paidan yksinkertaisella langalla.
Materiaali ja ohje oli siis molemmissa sama. XS ja hiukan muunneltu Riddari. Lopputuloksena kaksi erilaista paitaa.
Samahan se on ihmisen geeneissäkin. Geenit siirtyvät sukupolvelta toiselle. Jotain geenejä enemmän, jotain vähemmän. Siihen millainen ihmisestä tulee vaikuttaa kuitenkin moni muukin asia. Miten sitä on hoidettu, kasvatettu ja huomioitu. Millaista esimerkkiä on näytetty. Miten elämän tuulet kuljettaa.
Samoin kuin samoista langoista syntyy uniikkeja villapaitoja, niin samoista geeneistä syntyy uniikkeja lapsia. Kaikki niin arvokkaita ja rakkaita.
Kiitollinen viisaasta äidistä, jolta saan edelleenkin vastauksia mihin tahansa kysymykseen. Liittyivätpä ne sudokuihin, elämään tai johonkin ihan pikkujuttuun. Kiitollinen omista lapsista, joita ilman en olisi äiti. Lapset ovat kaikki kaikessa <3
Lämmintä äitienpäivää!
.jpeg)
