Elokuun alkupuolella tehtiin kolmen naisen reissu Norjan Lofooteille. 10 päivää ulkona, 9 yötä teltassa, 7 huiputettua vuorta, 2600 km autolla.
Henkeäsalpaavia maisemia, haastavia vuoria - hetkittäin jopa pelottavia. Kaikenlaisiin keleihin oli varauduttu, mutta olikin aurinkoista ja lämmintä, vain pari pientä sadekuuroa koko aikana. Henkilöautoon ja suksiboksiin mahtui kaikki tarpeellinen, mukana oli myös retkituolit, jotka olivat hyvinkin tarpeellisia, koska elettiin ulkona kaikki 10 päivää. Yksinkertaisesti kaikki meni nappiin! Hyvä porukka ja hauskaa oli.
Tämmöinen reissu vaatii enemmän suunnittelua kuin normaali etelän pakettimatka, mutta kaikki valmistelutkin olivat jo osa retkeä. Perinteisellä monen päivän vaelluksella tavarat kannetaan rinkassa, jolloin varusteita pitää olla mahdollisimman vähän ja mahdollisimman kevyttä, mutta tällä meidän reissulla tehtiin vain päiväreissuja pikkureppu selässä ja kamat olivat autossa. Tykkäsin kovasti tästä kevyemmästä vaeltamisesta, joka oli ihan riittävän haastavaa jyrkillä vuorilla. Retkielämästä telttoineen ja trangioineen päästiin kuitenkin nauttimaan.
Fløya ja Djevelporten
Ensimmäinen valloitettava vuori oli Fløya (590 m) ja siinä matkalla oli kuuluisa pirun portti eli Djevelporten. Moni uskalsi kiivetä korkealla kahden kallion välissä olevan kiven päälle, minulta se jäi tekemättä - hyvä, että uskalsin edes katsoa. Tuuli oli aika kova ja vei yhden lippiksen alas rotkoon. Ensimmäiset lampaat nähtiin ja oltiin innoissaan niistä. Ei vielä tiedetty, että niitä tullaan näkemään joka päivä.
 |
| Djevelporten |
 |
| Kaukaa nähtiin vuorikiipelijöitä (pienet pisteet kahden huipun luona) |
Veggen
Ihan Uttakleiv Beachin vieressä on jyrkkä vuori, Veggen (489 m). Näyttää kivalta, kiivetään sinne. Pikkujuttu. Niin luultiin, mutta ei ollutkaan. Tosi jyrkkää nousua ja polun luisuva hiekka pelotti. Välillä mentiin nelinkontin varvikossa. Jossain vaiheessa jumiuduttiin selkä vuorenrinnettä vasten, että tästä ei muuten enää mennä ylöspäin, mutta ei päästä alaskaan. Tuumailtiin siinä tovi, kunnes ylhäältä tuli porukka iloisesti hypellen. Oltiin kuulemma jo melkein huipulla ja tsemppasivat meidän jatkamaan. Yksi heistä kertoi, että hänellä on korkeanpaikankammo, mutta tuolla ei pelota, koska aina näkyy joku kivi jonka päälle voi tippua. Öööö, olin vähän eri mieltä :D Motivoituneena päästiin huipulle ja olihan se sen arvoista! Huikeat maisemat, pilvetön taivas eikä edes tuullut. Nautittiin siellä tovi, ennen kuin lähdettiin laskeutumaan alas. Taas poikettiin polulta ja mentiin pyllymäkeä varvikossa.
 |
| Veggenin huippu |
Uttakleiv Beach
Ihan mahtava ranta! Valkoista hiekkaa, isoja kiviä ja aaltojen kohinaa. Oli mukava päästä viralliselle leirintäalueelle kahden puskaparkkiyön jälkeen. Suihkua ei ollut, mutta mereen pääsi uimaan. Paljon lampaita ja myös niiden kakkoja, mutta teltan alusen sai puhtaaksi haravalla.
Lettuja paistettiin illalla ja aamulla, ainakin illalla merituuli oli niin kylmä, että piti olla pipo hupun alla ja sormikkaatkin kädessä. Yöllä herättiin ensin ihan teltan vieressä olevan lampaan määkäisyyn ja toisen kerran kun pikkulintu lensi absidiin panikiissa räpyttelemään. Muuten meren kohinassa nukutti hyvin.
Reinebringen
Helle! Taisi olla parhaimmillaan +29 C. Tuo luku yhdistettynä 1978 porrasaskelmaan tiesi hikistä reissua. Helppohan meillä oli niitä pitkin kävellä, mutta tuli kyllä monta kertaa mieleen että miten ihmeessä nepalilaiset sherpat ovat ne kaikki isot kivilohkareet siihen portaiksi saaneet.
Porukkaa oli liikkeellä ihan ryysikseksi asti. Reinebringeinin (448 m) huipulta näkyy hienosti alla oleva kylä.
 |
| Reinebringen |
Kvalvika Beach
Päivämme paratiisissa! Parin kivikkoisen kilometrin vaelluksen jälkeen aukesi mahtava näkymä hiekkarannalle ja merelle. Vieressä kohosi jylhä Ryten. Aurinkoinen ja lämmin ilma vielä kruunasi beach-päivän. Tarkeni hyvin uida. Tuuli oli niin kova, että hiekka lensi niin kovasti, että sattui ihoon. Onneksi tuli vain puuskittain. Tarkoitus oli kiivetä Rytenin huipullekin ja niin lähdettiinkin, mutta palattiin nöyrinä takaisin, kun ensimmäinen tuulenpuuska iski. Painuttiin kaikki maahan suojaan. No, olipahan enemmän aikaa olla rannalla. Onneksi oltiin jo uitu riittävästi ennen kuin huomattiin meduusa - siihen loppui meidän uinnit.
 |
| Kvalkiva Beach |
Tindstinden
Jälleen kerran hyvä esimerkki norjalaisten helposta ja nopeasta reitistä. Meistä oli kyllä aika vaativa ja aikaa kului kaikkineen puolestoista tunnin sijaan neljä. Muutamaan kohdassa oli köysi, jotta pääsi kiipeä ylös. Leikittiin oikeita vuorikiipeilijöitä. Muutamaan kertaan todettiin, kyllä norjalaiset ovat norjalaisia, syövät varmaan eri kaurapuuroa ja voittavat aina kaikki hiihdotkin. No ei ihme, jos tavalliset lenkipolut ovat tällaista maastoa.
Tindstinde (490 m) huipulta näkyy Lofoottien kärjen saaret.
 |
| Tindstinden |
Ryten
Samana päivänä Tindstindenin jälkeen käytiin vielä toinen reissu myöhällä illalla ja nähtiin hieno auringonlasku. Kaikista meidän käymistää vuorista, Ryten (543 m) oli helpoin. Ei ollut niin jyrkkiä nousuja. Saatiin otettuja kuvia kielekkäällä, josta näkyy Kvalvika Beach. Ihana tunnelma oli kävellä alamäkea hämärtyvässä yössä takaisin teltalle, keittää iltateet ja kömpiä makuupussiin nukkumaan.
 |
| Ryten juuri auringonlaskun jälkeen |
Festvågtind
Tarkoitus oli jo lähteä kotimatkalla, mutta jäätin vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi, jotta päästiin Festvågtindeniin (541 m). Kiire kuitenkin painoi, joten herättiin tavallista aikaisemmin ja lähdetiin heti aamusta nousemaan ylös, vaikka vähän sateli. Tässä vaiheessa reissua minun polvet jo tuntuivat jäykiltä, eikä mikään ihme. Huipulle päästessä taas paistoi aurinko ja Goretexit sai pakata reppuun. Alastullessa tuli ihmisiä vastaan ihan jonossa! Olivat odottaneet hyvää ilmaa. Me oltiin kyllä ihan tyytyväisiä, että saatiin noustaa rauhassa omaa tahtia, eikä letkan mukana. Jälleen kerran hyvä reissu!
 |
| Alkunousu märillä kivillä |
 |
| Festvågtinden |
Ruoat
Ruoat suunniteltiin ja ostettiin etukäteen Prismasta, niin ei tarvinnut reissussa miettiä ja hankkia.
- aamupalaksi puuroa, soppaa, paistettua kananmunia, leipää
- lohikeittoa (keitin kotona valmiiksi, lämmitettiin kahdeksi ruoaksi)
- kuskusia ja grillijuustoa
- säilykekanaa ja nuudelia
- säilykelihapullakastiketta ja perunamuusia jauheesta
- lisäksi pussiruokia, joihin lisätään vain kuumavesi
- näkkäriä, sulatejuustoa, meetvurstia, hedelmiä
- pikakahvia, teetä, kaakaosta, dexal-urheilujuomaa
- energiapatukoita, pähkinöitä
- lettuja (paistettiin kolme kertaa)
- kotona tehtyä marjajuustobrownia ja chocolate chip cookies -suklaakeksejä
Tuoretta leipää haettiin paikallisista kaupoista ja päästiin leikkaamaan leivänleikkuukoneella. Kerran syötiin fish & chips ravintolassa ja kahdesti käytiin korvapuustikahveilla.
Aamuisin keitettiin kaikki termospullot täyteen vettä. Oli sitten mistä juoda automatkoilla ja vaelluksen jälkeen tehdä nälkäisenä nopeasti pussiruokaa.
Energia riitti kyllä hyvin, kun joka päivä syötiin aamupala, 2 lämmintä ruokaa ja iltapala sekä lisäksi välipaloja.
 |
| Aamupalalla Uttakleiv Beachilla |
Teltta ja muut tavarat
Ulkona teltassa nukutti kyllä hyvin. Koska kaikkea ei tarvinnut kantaa rinkassa, vaan oltiin aina lähellä autoa, niin jokaiselle oli oikea iso tyyny ja retkipatjojen päälle laitettiin vielä iso lakana, niin pystyi nukkumaan makuupussi peittona. Nuokin varmaan vaikuttivat hyvin nukkumiseen.
Suksiboksiin pakattiin yötarvikkeet eli teltta, makuualustat, makuupussit ja retkituolit, näin sitä ei tarvinnut aukoa kuin aamuin illoin.
Takakontissa oli isoissa läpinäkyvissä muovilaatikoissa lajiteltuina kuivaruoat, trangia ja astiat, käyttötavarat ja kengät. Laatikoiden päällä kolme rinkkaa, joissa oli jokaisen omat vaatteet. Styroxlaukku oli myös matkassa, vaikka eihän se kylmänä pysynyt kovin pitkään, mutta suojasi silti helteeltä. Mukana oli tietenkin myös 10 l vesikanisteri, jota täytettiin leirintäalueilta tai huoltoasemalta. Takapenkillä oli kolme oikeaa nukkumatyynyä takapenkkimatkustajan mukavuutena.
Pyykkinaru ja pyykkipojat oli oikein tarpeellista olla matkassa, saatiin kuivattua ohuet Hamam-pyyhkeet ja joka aamu tuuletettua makuupussit.
Kiitos reissukavereille! <3
